Historia

Ensimmäinen Meripelastusasema perustettiin Suursaareen, venäläisten viranomaisten toimesta v.1821

Suomen Meripelastus Seura ry, SMPS perustettiin v. 1897

Torpedovene "S2" tuhoutui hirmumyrskyssä Outoorin edustalla Reposaaren kohdalla, 4.10.1925 vieden mukanaan 53 nuorta.

SMPS:lla oli jo vuodesta 1926 asti Raumalla uskollinen kannattajajoukkonsa. Neiti Ingrid Goundstroem oli koonnut siitä asti Meripelastusseuran jokavuotiset jäsenmaksut paikkakunnalla.

1953 Vuonna 1952 merenkulkuneuvos William Söderman lahjoitti vaimonsa hautajaisissa, tiettävästi vainajan toivomuksesta 50.000 markkaa merenkulkuneuvoksetar Fanny Puttalle tarkoituksella saada perustettua Raumalle Meripelastusyhdistys.

Rouva Puttan toimesta Merikoululla 14.2.1953 Raumalle perustettiin Suomen Meripelastusseuran Rauman paikallisosasto ja Rauman Pelastusrengas ry. Siihen aikaan oltiin sitä mieltä, että naisilla ja miehillä piti olla eri yhdistys.
 

Paikallisosaston valintoja:

Puheenjohtajarehtori Vilho Pulli, (aina vuoteen 1960 saakka)
 rva Rauha Hollming
 merikapteeni Unto Kokkala
 apteekkari Max Ruotsila
 luotsi Kaarlo Jumppanen
 varatuomari Juhani Honkavaara
 merikapteeni Ilmari Pernaja

Pelastusrenkaan valintoja:

Puheenjohtajaksirva Rauha Hollming
Varapuheenjohtajaksimerenkulkuneuvoksetar Fanny Putta
Sihteeriksirva Irja Kaarojärvi, (aina vuoteen 1961 saakka)
Rahastonhoitajaksineiti Ingrid Groundstroem
 rva Helmi Pernaja
varallerva Signe Tammivaara
varallelehtori Martta Säikkä

Kokouksessa puhetta johti Vilho Pulli ja sihteerinä toimi Unto Kokkala

1954 Jäsenmäärä oli vuoden 1954 lopulla 447, joista 168 naista, jotka kuluivat Pelastusrenkaaseen. 30.5.1954 avattiin "Merten takaa" näyttely Merikoululla. Ensimmäisiä tehtäviä oli siirtää Kylmäpihlajaan meripelastusasema ts. vuonna 1934 rakennettu kalustovaja, joka oli sijoitettu Ruokluodon kalliolle, lähelle silloista luotsiasemaa Martinkarissa, se tapahtui 12.6.1954. Samalla kunnostettiin se maalaamalla ulkoseinät ja niissä olevat Meripelastusseuran merkit. Suomen Meripelastusseuran Rauman paikallisosasto vietti sunnuntaina 4.7.1954 meren päivää Kylmä-Pihalajan saarella. Sumuisesta ja koleasta säästä huolimatta osallistui päivän viettoon noin tuhat henkilöä. Vuoden aikana on pelastettu eräs Kylmäpihlajan edustalla myrskyssä ajelehtinut moottorivene, jossa oli kuusi henkilöä ja hinattiin se Raumalle.

1955 Päätettiin käytännön syistä yhdistää Suomen Meripelastusseuran Rauman osaston ja Rauman Pelastusrenkaan tilit samaan kirjanpitoon. Luotiin hälytysverkosto yhdysmiehineen, joka ulottui Pyhämaasta Kuivalahdelle. Kylmä-Pihlajan majakkasaarella sijaitseva ja Rauman luotsiaseman luotsien hoidossa oleva Suomen Meripelastusseuran alainen meripelastusasemalle hankittiin Schermuly rakettipistooli, jolla pelastusliina voidaan ampua aina 300 metrin päähän. Laite hankittiin Seuran Paikallisosaston ja sen Pelastusrenkaan eri tavoin keräämillä varoilla. Lisäksi hankittiin asemalle 10 asustekertaa ja huovat. ”S-2”n tuhoutumisen 30-vuotismuistojuhla pidettiin vanhassa kirkossamme ja olikin tämän järkyttävän muiston ääreen saapunut kirkon täydeltä seurakuntalaisia. Kuultiin Rauman Mieslaulajien esityksiä, Titanic-hymni, jonka soitti Rauman kaupungin soittokunta. Puheen piti teol. tri A.E. Jokipii.

1956 Päätettiin kutsua kunniajäseneksi neiti Ingrid Groundstroem, sekä lahjoittaa hänelle seuran pienois-standardilippu. Kuluneena vuonna on paikallisosasto laajentanut hälytys- ja pelastusverkostoa järjestämällä alueelle ns. kyläyhdysmiehiä, jotka mahdollisen haaksirikon sattuessa heidän alueellaan, ilmoittavat siitä pelastusasemalle. Kyläyhdysmiehet tuntevat koko hälytysmenetelmän, joten hälytykset tulevat nopeasti ja apu saadaan viivyttelemättä. Myös radioamatöörit ovat luvanneet yhteistyötä mahdollisuuksiensa mukaan kuuntelemalla laivojen lähetyksiä ja haaksirikon tapahtuessa lähivesillä ilmoittavat siitä pelastusasemalle. Meripelastusseuran Kylmäpihlajassa olevaa vajaa on korjattu vahvistamalla kattoa ja uusimalla kattopahvit. Lattiaparrut ja ovet uusittiin ja vajan ulkonurkkiin tehtiin nurkkalaudat, jotka maalattiin valkoiseksi. Koko vaja maalattiin ja maaliöljynä käytettiin hylkeenrasvaöljyä. koska sen on huomattu olevan hyvin kestävää säiden vaihtelulle ja olevan halvempaa kuin maaliöljy.

1957 Suomen Meripelastusseura on yhteistoiminnassa Rauman paikallisosaston kanssa organisoinut Rauman lähisaariston ja rannikon käsittävän pelastusasemaverkoston, joka tiettävästi on laatuaan ensimmäinen koko maassa. Kaikkiaan verkosto käsittää seitsemän eri Rauman luotsiaseman alaista pelastustukikohtaa. Kesäkuun 1. päivänä poikkesi uusi Helsingin pelastusristeilijä "Harmaja" kotimatkallaan Raumalla ja sillä tehtiin retki reippaassa tuulessa Kylmäpihlajaan. Sitt ei ollukka enä muut ko hiuka mitsepin driivaust ja kapten valitt, ett hän sai Raumalk kestäk kolm kova löyly: Ens häne däydys klaarat alokses siskunna iha viaraill ihmsill, sitt häne banttin gäändymä niin gamalas paikas, kotei kukka hyvä merimiäs alostas viä ja sitt puhdas kummingi ol, ko hän valosas yäs marses hamina kohde ja kuko laulus läks vetämän bäi Ämbärpori. Kiitoksi vaa viäläkki oikkem bali siit luoannikkaast reissust!

Pelastusrenkaan toiminta on tänä vuonna keskittynyt arpajaisten järjestämiseen ja siinä olemme saaneet suurenmoista apua sekä liikkeiltä että yksityisiltä. Meripelastustyö on tänä vuonna saanut entistä enemmän myötämieltä osakseen ja jäsenemme ovat ilomielin ja uhrautuvasti tehneet työtä asian hyväksi. 13 09 57 suoritettiin hälytys erään nuorukaisen katoamisen johdosta. Luotsikutteri suoritti etsiskelyjä Susikarin vesillä. Myös Kuivalahden kyläasiamies hälytettiin. Nuorukaisen löysi eräästä saaresta hänen isänsä, joka oli veneellä myös lähtenyt poikaansa etsimään. Veneen moottori oli pysähtynyt ja vene ajautunut erään saaren rantaan. Rouva Hollming sanoi viisi vuotta sitten paikallisosastoa perustettaessa, että me emme rupea ompeluseuraamaan vaan tempaamme. Sen juuri on Rauman osasto osoittanut, joten toivotan edelleen hyvää purjetuulta paikallisosastolle. Tämän jälkeen rva Kivisalo ilmoitti Meripelastusseuran johdon myöntäneen luotsi Antti Lehtiselle ja kutterinhoitaja Eino Vänttiselle Meripelastusseuran pokaalit 19 12 57 Kylmäpihlajan edustalla tapahtuneesta ihmishengen pelastamisesta. Tunnustukseksi meripelastustoimintaa kohtaan osoitetusta harrastuksesta jakoi puhuja harrastusmerkin seuraaville henkilöille: rehtori V. Pulli, rouva Fanny Hyrsky, rouva Irja Kaarojärvi, luotsi K. Jumppanen ja merikapteeni K. Koponen.

1958 Rauman ja sen ympäristön hyväksi toimii paikallinen osasto, jonka yhdysmiehet Pyhämaassa, Santtiolla, Kaunissaaressa, Kukolassa, Kuuskajaskarissa, Taka-Aikossa ja Kuivalahdella sekä Rauman radioamatöörit valppaina seuraavat mahdollisia hälytyksiä ja nopeasti toimittavat viestin edelleen Rauman luotsiasemalle. Kylmäpihlajan pelastusasemalla ovat välineet käyttövalmiina uskollisten luotsiemme hoidossa. Siellä he jatkuvasti valvovat meren ”liikennettä” ja ovat valmiina antamaan apua hätään joutuneille. Paikallisosastoon kuului vuoden lopussa 486 jäsentä, josta Pelastusrenkaan jäseniä oli 206.


Naisten pelastusrenkaan johtokunta vol. 1958. Istuvat vasemmalta: Liisa Seppä, pj Rauha Hollming, Vaava Koppe, siht. Irja Kaarojärvi, rahastonhoitaja Fanny Putta
Seisovat vasemmalta: Martta Säikkä, Helmi Pernaja, Mirjam Grönman ja Anni Porkka

1959 Puheenjohtaja V. Pulli mainitsi vuosikokouksessa, että paikallisosaston alueella ei kuluneena vuonna ole tapahtunut haaksirikkoja tai ihmishenkien vaatineita merionnettomuuksia. Ikävä onnettomuus tapahtui äskettäin Grönlannin vesillä, suurin piirtein alueella, jossa Titanic tapasi kohtalonsa, kun Grönlannista matkalla ollut tanskalainen alus törmäsi jäävuoreen ja upposi vieden syvyyteen 95 henkilöä. Hyvin monet meistä eivät kiinnitä paljonkaan huomiota tällaisiin onnettomuuksiin, jossa meille tuntemattomat ihmiset tuhoutuvat. Laiva on uponnut miehistöineen, ajatellaan, niinhän merimiehille usein käy. Mutta jos menetettyjen joukossa sattuu olemaan sukulaisia ja tuttavia, suhtaudumme asiaan toisin. Meripelastusseuran toiminta lähtee siitä periaatteesta, että olipa hädänalainen apua tarvitseva kuka tahansa, autetaan häntä mahdollisuuksien rajoissa. Ihmishengen menetys tunnetaan omantunnon pistona, onko tehty kaikki mahdollinen hänen pelastamisekseen. Toukokuun kolmantena järjesti Meripelastusseuran Rauman paikallisosasto, sekä Rauman Pelastusrengas ”ristiretken” Pyhärantaan ja Uuteenkaupunkiin. Retken aikana tehtiin tunnetuksi meripelastustyötä. – Pyhärannan kirkossa piti päiväsaarnan kenttäpiispa Johannes Björklund. Paikallisten Marttojen järjestämän kirkkokahvin jälkeen oli kunnantaloon järjestetty yleisötilaisuus, jossa avajaissanat lausui rehtori Pulli ja rva Hellin Kivisalo selosti ”Pelastusrenkaan” työmuotoja. – Rauman Pelastusrengas sai Pyhärannasta 11 uutta jäsentä riveihinsä. – Retki jatkui Uuteenkaupunkiin, missä annettiin alkusysäys Uudenkaupungin Pelastusrenkaan syntyyn.

”Syksy vuosijuhlineen ja myyjäisvalmisteluineen on ollut vireätä toiminnan aikaa. Erikoisesti olemme kiitollisia siitä, että olemme saaneet kokoontua Merenkulkukoulun suojissa ja saaneet myös tutustua kaikkiin uusiin koneisiin ja välineisiin, joiden avulla ”purjehtiminen” nykyään sujuu ja joista maakravulla ei ollut aavistustakaan. Kylmäpihlajan saarella olevan kalustovajan varusteiden täydentäminen on edelleen hyvänä kannustimena työllemme. Monet uskolliset ystävät tukevat työtämme jatkuvasti ja heille osoitammekin parhaat kiitoksemme.”
- Rauha Hollming

1960 Raikkaat valko-sini-punaiset värit tervehtivät ensimmäisinä Raumanlinnan ala-aulassa ”Merta varten” - näyttelyyn tulijoita. Osuvasti ne ilmentävät niitä aurinkoisia tunnelmia, jotka kesäisen meren tuntumassa vallitsevat. Samalla ne kuitenkin myös muistuttavat katsojaa siitä, että aurinko nopeasti saattaa vetäytyä pilveen ja äsken niin tyven merenpinta alkaa myllertää – ihminen joutuu luonnonvoimien armoille. Erityisesti tähän merielämän puoleen on näyttelyosaston järjestäjä, Suomen Meripelastusseuran Rauman paikallisosasto naisjäseniensä muodostaman Rauman Pelastusrenkaan kanssa halunnut kiinnittää huomiota esittäessään pelastustoimenpiteissä käytettävää kalustoaan. Keskeisenä näyttelyesineenä tässä osastossa on vaahtomuovinen pelastuslautta, joka äskettäin saatiin asetettavaksi Kylmäpihlajan meripelastusaseman käyttöön. Raumalaiset antoivat merkittävän tukensa lautan hankkimisessa ostamalla tarkoitusta varten järjestettyjen arpajaisten arpoja, millä toimenpiteellä saatiin kokoon 100.000 markkaa niin, että vain 50.000 mk lautan hinnasta oli muulla tavoin hankittava. Sirorakenteinen lautta on todellisuudessa pikkujättiläinen, sillä se kannattaa sisällään 11 henkeä, tai vedenvaraan joutuneita reunaköysissään kokonaista 22 henkeä. Lautan varusteisiin kuuluvat airot ja myöhemmin on tarkoitus hankkia siihen myös pieni perämoottori. Rauman Pelastusrengas oli eilisillaksi järjestänyt kirkkojuhlan torpedovene S2:n tuhoutumisen 35-vuotismuiston merkeissä. Samalla tilaisuus oli Rauman Pelastusrenkaan vuosijuhla. Ääriään myöten temppelin täyttänyt kirkkokansa yhtyi aluksi virteen 330, minkä jälkeen kuultiin Rauman kirkkokuoron laulua sekä rouva Linda Jussilan psalminluentaa. S2:n hymnin esitti uruilla kanttoriurkuri Erkki Tallila.

1961 13.3. Rauman Paikallisyhdistys ja Rauman Pelastusrengas ry yhdistettiin ja toiminta jatkui tästä eteenpäin Rauman Pelastusrengas ry nimisenä ja organisaatio siirrettiin liittoperiaatteelle, jolloin kummatkin edellä mainitut yhdistykset sulautuivat samaksi Rauman Pelastusrengas ry:ksi. Jäsen- ja perheretki Kylmäpihlajaan suunniteltiin toimeenpana 18.6.61. Sihteeri määrättiin ilmoittamaan LS:ssä ”seurapiiriuutisissa” mainitusta retkestä evästyksin, että jäseniä pyydettäisiin tulemaan Kylmäpihlajaan omilla ja tuttavien veneillä, koska Pelastusrenkaalla ei ole käytettävissä omia veneitä. Tämä jäsenretki18.6. Kylmäpihlajaan jouduttiin peruuttamaan myrskyn ja sateen takia. Päätettiin hankkia norjalaisen Åsmund S. Laerdalin valmistama n.s. suusta suuhun menetelmän harjoitusnukke. Syksyllä saatiinkin harjoitusnukke ”Resusei Anne”. Nuken vakituisena hoitajana ja harjoitusvalmentajana on toiminut perämies Martti Pöyhönen. Meripelastusseuran vuosipäivää ja S2:n tuhoutumisen 26. muistopäivää vietettiin Pyhän Ristin kirkossa 4.10.61. Ohjelmasta mainittakoon: Kuorolaulua esitti Rauman Mieslaulajain Poikakuoro. S2:n hymnin esitti uruilla kanttori E. Tallila. Puheen piti pastori Oiva Tuominen. Soittoa esitti Rauman kaupungin soittokunta. Tilaisuutta juhlisti Suomen ja Seuran liput. Samana päivänä laskivat Rauman Pelastusrenkaan seppeleen hukkuneiden merimiesten muistomerkin ääreen puh. joht. Unto Kokkala, rva Mirjam Grönman ja kapt. Kauko Koponen. Arpajaiset ja myyjäiset toimeenpantiin vanhan tavan mukaan joulukuun alkupuolella. Arpajaisten päävoittona oli lentolaukku.

1962 Keväällä olivat Hankolaiset tutustumassa Raumalaisten toimintaan ja Raumalaiseen merellisyyteen. Kylmäpihlajan meripelastusaseman kalustoa on uusittu hankkimalla sinne suunnattava vilkkulamppu, joka toimii myös valonheittimenä. Olemme Raumalla sikäli onnellisessa asemassa, että Kylmäpihlajan luotsiasema ja Kuuskajaskarin linnake pitävät yllä jatkuvaa päivystystä merialueella. Lisäksi on vielä hälytysverkosto rannikolla sekä etelään että pohjoiseen. Vuoden aikana on tekohengitysnukke "Annen" avulla perehdytetty joukoittain koululaisia, palokuntalaisia ja "tavallista" yleisöä tekohengityksen nikseihin. Lokakuussa ajoi saksalainen moottorilaiva ”Fielpko ten Doornkaart” yöllä myrskyssä karille Valkeakarin ulkopuolella. Karilleajo tapahtui sikäli onnellisissa merkeissä, ettei laivalla eikä sen miehistöllä ollut mitään hätää ja laivakin pystyttiin irrottamaan karilta suhteellisen vähällä vaivalla, joskin vaurioituneena. Joka tapauksessa tämäkin karilleajo oli omiaan osoittamaan, että kaikista varotoimenpiteistä huolimatta tulee merivahinkoja tapahtumaan, mikä puolestaan vaatii jatkuvaa varuillaanoloa meripelastustoiminnassa. Kylmäpihlajan meripelastusasemalle luovutettiin 2.5.1962 Aldis –päivämorselamppu, jonka hankintahinta oli 43.327,- vmk. Päivämorselamppu on ”Allamp” -merkkinen ja on varustettu diopteritähtäimellä, sähkökaapelilla ja himmennyslasilla yöviestitystä varten. Sen varusteisiin kuuluu vielä ”Allcas” kantolaatikko sekä ”allbat” 12 voltin akkumulaattori. Laitetta voidaan käyttää valonheittäjänä ja kun se on kevyt kantaa, on se hyvin kätevä ja tarpeellinen merellä ja saarien rannoilla merihätään joutuneita etsittäessä. Harjoitusnukke ”Annen” avulla on toimintavuoden aikana monet yhdistykset ja henkilöt saaneet opetusta suusta suuhun menetelmästä. Melkein 700 henkeä on oppinut, kuka huonommin, kuka paremmin antamaan suusta suuhun tekohengitystä. Yksikin ihmishenki, joka voidaan pelastaa tämän opetuksen avulla todistaa, ettei harjoitusnukkeen uhratut varat ole menneet hukkaan.

1963 Rauman Pelastusrengas vietti sunnuntaina 10-vuotisjuhlallisuuksiaan. Juhlapäivän alkajaisiksi laski yhdistys seppeleen hukkuneiden merimiesten muistomerkille Ankkuripuistossa, josta siirryttiin Rauman Seurahuoneelle nauttimaan yhteinen lounas. Varsinainen juhlatilaisuus jatkui Rauman Merenkulkukoululla, jossa tervehdyssanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja konsuli Juhani Honkavaara.

 


Vasemmalta Mirjam Grönman, Ingrid Groundstroem, Rauha Hollming, Irja Kaarojärvi, Jalo Putta, Niilo Saarinen, Fanny Putta, Aino Honkavaara. Seisomassa puheenjohtaja varatuomari Juhani Honkavaara antaa rouva Rauha Hollmingille pergamenttirullan.

Rauman kaupungin soittokunta kapellimestari Väinö Walldenin johdolla esitti musiikkikappaleita. Yhteislauluna lauletun ”Merimiesten läksiäslaulu”, sen jälkeen nautittiin kahvit taustamusiikin soidessa. Yhdistyksen historiikin luki merikapteeni Unto Kokkala, joka totesi mm. Rauman Pelastusrenkaan kuuluvan maan suurimpiin meripelastusseuroihin jäsenmäärän ollessa tällä hetkellä 460. Historiikin oli laatinut merikapteeni Kauko Koponen. Tämän jälkeen jakoivat Suomen Meripelastusseuran toiminnanjohtaja Hellin Kivisalo sekä paikallisen yhdistyksen puheenjohtaja konsuli Honkavaara ansiomitalit yhdistyksen ansioituneille jäsenille. Lisäksi ojensi toiminnanjohtaja Kivisalo Meripelastusseuran lippustandardin yhdistyksen pitkäaikaiselle ja ansioituneelle puheenjohtajalle rouva Rauha Hollmingille kiittäen tätä suuriarvoisesta työstä paikallisessa yhdistyksessä. Lisäksi Rauman Pelastusrengas kutsui hänet samassa tilaisuudessa yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Tilaisuuden päätteeksi jättivät lukuisat maamme meripelastusseurat onnittelujaan sekä muistolahjoja juhlivalle yhdistykselle. Niistä mainittakoon mm. Porin, Reposaaren, Mäntyluodon ja Hangon meripelastusseurat.



Vasemmalta Svante Kaarojärvi, Viljo Pulli, Kauko Koponen, ”tuntematon” ja Unto Kokkala

Rva Vilma Aho saa merkkinsä puheenjohtaja konsuli Juhani Honkavaaralta ja rva Ellen Kivisalolta.

Heinäkuun 21 päivänä klo 7.30 aamulla sai italialainen moottorilaiva ”Campano” pahan konevian ollessaan matkalla pohjoiseen n. 50 meripenikulmaa suoraan länteen Kylmäpihlajan majakasta. Laivan potkuriakseli katkesi ja laiva joutui avuttomana n. 10 beuaf. länsimyrskyn armoille ajautuen myrkyn painamana kohti rannikkoa. Laivan päällikkö pyysi Raumalta sähkeellä voimakkaan hinaajan apua n. klo 8. Pahaksi onneksi oli sunnuntai, jolloin Rauman lennätintoimisto avataan vasta klo 14, joten sanomaa ei voitu toimittaa perille eikä asiasta siis tiedetty Raumalla mitään, koska Kylmäpihlajan luotsiasema ei ollut saanut siepatuksi avunpyyntöä, kuten useimmiten onneksi tapahtuu. Aamupäivän kuluessa oli Turun lennätintoimisto saanut Uudestakaupungista yhteyden pelastusristeilijä ”Outoorin” päällikköön, joka hälytti laivansa miehistön ja ilmoitti puolenpäivän jälkeen asiasta Kylmäpihlajan luotsiasemalle puhelimitse, jolloin asia tuli tietoon myös Raumalla. Nopeasti suoritettu tilanteenarvostelu osoitti, että hinaaja ”Rauma” oli ainoa käytettävissä oleva alus, joka sekin oli liian heikko. Sen miehistö oli tietysti sunnuntaita viettämässä maakunnassa, joten kokoon saamisen edellytti erikoistoimenpiteitä. Lisäksi oli ”Rauma” trimmattava myrskykuntoon. Sen kokenut päällikkö arvioi tilanteen sellaiseksi, että ”Rauma” pystyisi hyvällä onnella itse selviytymään jotenkuten vallitsevassa myrskyssä, mutta mistään hinausavun antamisesta ei voisi olla kysymystäkään. Todennäköisin lopputulos ”Rauman” liikkeellelähdöstä olisi että yhden sijasta olisi hetken päästä kaksi alusta merihädässä. Kun ”Campanolla” ei ollut välitöntä vaaraa, päätettiin odottaa tilanteen kehitystä siinä toivossa, että myrsky hellittäisi. Mikäli ”Campano” kuitenkin joutuisi lähelle rannikkoa ja vaaraan ajautua maihin, lähtisi ”Rauma” joka tapauksessa yrittämään apuun. Tällä välin oli ”Outoori” päässyt lähtemään Uudestakaupungista liikkeelle. Kun Rauman lennätin lopulta klo 14.03 sai Turusta pikasanomana laivan avunpyynnön, oli kaikki jo valmiina ja laiva sai vastauksen pyyntöönsä klo 14.05. Laivan päällikkö kiitti kohteliaasti vastauksesta ja toimenpiteistä ilmoittaen, että laivalla vielä silloinkaan ollut välitöntä vaaraa, mutta kyllä hän varmasti oli jo tällä välin moneen kertaan ennättänyt ihmetellä, oliko hänen avunpyyntöään toimitettu perille vai eikö se aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Tilanne selvisi lopulta onnellisesti. Tuuli kääntyi luoteeseen ja rupesi iltapäivällä heikkenemään, niin ettei alus enää ajautunut kohti rannikkoa. ”Outoori” pääsi erittäin vaikean matkan jälkeen klo 21 aikaan haaksirikkoisen luo ja jäi sen läheisyyteen odottamaan tilanteen kehitystä. Vasta puolenyön aikaan saapui Turusta vahva pelastuslaiva ”Companon” luo hinaten sen saariston suojaan turvaan. Apu kesti siis luvattoman kauan ”Outoori” pääsi hädänalaisen luo vasta 13 tuntia ja pelastusalus 16 tuntia avunpyynnön jälkeen. Voimme vain kuvitella, minkälainen tilanne olisi syntynyt, jos laiva olisi onnettomuuden sitä kohdatessa ollut lähellä rannikkoa. Selvää on, että tapaus antoi heti aihetta ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka takaavat ainakin avunpyynnön nopean perille toimittamisen.

1964 Yleinen mielipide vaati Raumalle pelastusalusta. Vuosi 1964 alkoi surullisesti Rauman meripelastustoiminnan kohdalla sillä tammikuun 9 p:nä upposi Rauman luotsiaseman luotsikutteri, jolloin kaksi luotsia menetti henkensä. Luotsikutteri läksi Kylmäpihlajan luotsiasemalta tammikuun 9 p:nä klo 21.15 7-8 beaufordin myrskyssä noutamaan luotsia satamasta ulos lähteneestä Otto-nimisestä laivasta. Kutterissa oli mukana kutterinkuljettaja Eino Vänttinen ja luotsi Alpo Sunila. Kutteri ei saapunut määräaikana ”Oton” luokse, silloin pelättiin onnettomuuden kohdanneen sitä. Raumalta hälytettiin hinaaja Rauma ja merivartioston moottorivene, jotka puolen yön jälkeen tutkivat Kylmäpihlajan ja Valkeakarin välistä merialuetta, mutta kutteria ei löydetty. Seuraavana päivänä etsintöjä suoritettaessa huomattiin öljyä nousevan meren pintaan nk. Stoltsin matalikon eteläpuolelta. Myrskyn laannuttua sammakkomies löysi kutterin, ja 17 p:nä tammikuuta F.W. Hollming Oy:n toimesta kutteri nostettiin pohjasta ja hinattiin telakalle. Luotsikutteria pidetään erittäin merikelpoisena ja pidetään mahdottomana, että se olisi syvässä vedessä kaatunut. Todennäköistä on, että se on kovassa aallokossa iskeytynyt Stoltsin matalikkoon, jossa on vettä vajaat 3 metriä, ja siitä syystä kaatunut. Kahden meripelastajan ja taitavan luotsin poismeno koskettaa kipeästi niin Suomen Meripelastusseuran kuin Rauman Pelastusrenkaan jäsenistöä koska, kuten hyvin tiedetään, luotsit ovat aktiivisesti mukana meripelastustyössä. Moottorilaiva Campanon tapauksen johdosta ilmoitti puheenjohtaja, että Turun lennättimellä on nyt ainakin kymmenen raumalaista puhelinnumeroa, joihin voi soittaa silloin, kun Rauman lennätin ei ole auki. 12.8.1964 perustettiin etsintälaivue Raumalle merikapteeni Jussi Seppisen ja perämies Martti Pöyhösen toimesta. Rauman Pelastusrengas ry järjesti 12.8. etsintäharjoituksen kokeillakseen yhdistyksen luomaa organisaatiota. Hälytys veneen katoamisesta saatiin klo 15.45. Kello 17 mennessä 22 venekuntaa, joissa kussakin 3-5 miestä saapui hälytyspaikalle III Petäjäksen kärkeen. Annettiin käskyjako ja etsintä alkoi. Radiot toimivat moitteetta, paitsi koneet antoivat käydessään häiriötä liikenteeseen. Tunnin etsinnän jälkeen kadonnut vene löytyi Hylkikarin rannasta. Etsintäharjoituksen oli laatinut merikapteeni Juhani Seppinen. 30.8. riehuneet syysmyrskyn jäljiltä Raumalla oli useita venekuntia merihädässä. Ilman ripeitä toimenpiteitä hätään joutuneet olisivat saattaneet saada kolkon kohtalon. Yhdistyksemme pelastusorganisaatio, joka työskentelee täysin vapaaehtoisvoimin, oli vaikeuksissa suuren urakan ansiosta. ”Meripurakka” menetti mastonsa, muuan teräsrunkoinen alus kaatui, perämoottori menetti ohjauskykynsä ja erään kalakilpailun yksi venekunta oli joutunut hakemaan suojaa läheiseltä saarelta. Samaisen myrskyn jäljiltä mm. Outoori hälytettiin Harmaalettoihin siiankalastajien avuksi, he olivat saarella, johon rannan mataluuden ja kivikkoisuuden ansiosta ei ollut pelastusaluksella menemistä, kalastajat pääsivät myöhemmin omin avuin lähtemään Harmaaletoista. Tanskalainen m/s Brita Danin uppoamiseen kenties täydelliseen tuhoutumiseenkin, ja kolmen ihmisen kuolemaan johtanut onnettomuus 7-8 beaufortin räntämyrskyssä Rauman edustalla viime lauantaina (7.11.) on laatunsa ja läheisyytensä perusteella murhenäytelmä, jonka kohdalle on syytä pysähtyä muulla tavoin kuin vain kunniantekoon hiljentyen. Aivan samoin kuin jokaisen maassamme sattuneen lento-onnettomuuden jälkeen alan pätevät asiantuntijat tutkivat syyt ja seikat pienimpiä näköpiiriin löytyviä olosuhteellisia teknillisiä ja inhimillisiä yksityiskohtia myöten, aivan samoin tehdään – ja pitääkin tehdä – myös merikatastrofeista kysymyksen ollen. Kannustimena ei tällöin suinkaan ole inhimillisen uteliaisuuden tyydyttämisen tarve, vaan tarkoituksena on luoda selvä kuva mahdollisista vioista ja virheistä ennen onnettomuutta, sen aikana ja vielä sen jälkeenkin, jotta toimenpiteisiin niiden uusiutumisen estämiseksi merenkulun piirissä vastedes osattaisiin päästä käsiksi.

8.12.1964 MERI – MATKAN PÄÄ. Järkyttyneinä saimme vastaanottaa viestin, että iloinen nuorten neitosten joukko, joka matkalla Kuuskajaskarin linnakkeelle illanviettoon oli äkkiä kohdannut matkansa pään. Kuin salama kirkkaalta taivaalta vaihtui iloinen nuorten laulu kauhutäyteiseksi tuskanhuudoksi. Kuka voisi tietää kuinka monennen kerran Rauman Meri taas vaati uhrinsa. Mutta tällä kertaa tämä uhri oli erikoisen kallis. Kaksikymmentäkahdeksan elämän kukkeimmassa iässä olevaa ihmistä temmattiin pois keskeltämme.

1965 Toimintaan toi mukanaan uutta p/v ”Ledsund”, joka saapui Raumalle kesäkuun 17. pnä 1965. Harjoitusajotunteja kertyi kesän kuluessa 20. Hälytysmiehistönä oli 3 eri ryhmää, yhden käsittäessä 5 miestä. Ryhmät olivat hälytysvuorossa viikon kerrallaan. Palkattuna veneenhoitajana on ollut Onni Jansson Raumalta. Uuden ajanmukaisen rautaisenpelastusveneen hankinta oli myös suunnitteilla, mutta kun F.W. Hollmingin alustava kustannusarvio oli 162 000 mk, todettiin, ettei Rauman Pelastusrenkaalla ole mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmaa, ja niinpä asia raukesi toistaiseksi. Resusci-Anne on ollut mukana 29 tilaisuudessa ins. Pekka Paatolan apuna suusta suuhun menetelmän opetuksessa. Näistä tilaisuuksissa on 1724 henkilöä saanut opastusta tästä taidosta.

1966 Pv. ”Ledsund” laskettiin vesille Rauma-Repolan telakalta 20.5.66 ja kiinnitettiin Sampaanalan lahteen odottamaan varsinaista asemapaikkaansa. Sihteeri kertoi suorittaneensa kevään ensimmäisen etsinnän 22.5.66 klo 5.oo-1o.oo, jolloin kateisiin oli joutunut turkulaispoikien omistama purjevene ”Merisusi”. Etsittävä löydettiin purjehtimasta kohti Raumaa, jonne sen piti saapua jo 21.5.66. Kaikki veneessä olijat olivat hyvässä kunnossa ja reippaalla mielellä.

1967 Vuosikokous valitsi uudeksi puheenjohtajakseen merikapteeni Veikko Ignatiuksen. Lauantai-iltana 5.8. säätiedotukset olivat luvanneet "luoteeseen kääntyvää ja voimistuvaa tuulta aluksi pilvistä ja sadetta, päivällä osittain selkenevää" ja maanantaiksi "heikkoa tuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä ja sadekuuroja". Puolivuorokautta myöhemmin raivosi 8-11 beaufortin myrsky. Ilmoituksia merelle lähteneistä ja palaamatta saariin jääneistä tuli sunnuntaina ja lisää vielä maanantaiaamun kuluessa. Pelastustoimet aloitettiin sunnuntaina iltapäivällä Rauman Pelastusrenkaan toimesta Ledsundilla ja niitä jatkettiin pimeän tuloon asti. Rauman Pelastusrengas organisoi varhain maanantaiaamuna laajan avustustoiminnan myrskyn takia saariin jääneiden ihmisten saamiseksi pois tukalasta asemastaan. Kolmen venekunnan voimin tehtiin etsintöjä kaikissa lähisaarissa. Pelastetut koottiin Kuuskajaskarin linnakkeelle odottamaan kuljetusta mantereelle. Pelastustoiminnassa olivat mukana Moottorivenekerho, luotsit, Rauman Sinervot ja lukemattomat muut, jotka kaikki ansaitsevat suuren kiitoksen. Pelastettuja oli kaikkiaan noin 190. Yleisöltä; Kiitoksemme Rauman Meripelastusseuralle "Meitä oli 16 Pihluksen Korkkikarissa. Meri myrskysi ympärillämme. Tiesimme omaistemme olevan huolissaan meistä. Olimme kylmissämme. Myrskyävän meren äärellä hiljentyminen oli tarpeen. Pelastus tuli. Se tuli Meripelastusseuran veneen muodossa. Turvallisesti pääsimme mantereelle, astuimme turvalliselle maankamaralle. Silloin päätimme kiitollisuudella muistaa meidät pelastanutta Meripelastusseuraa. Tietämämme mukaan seura toimii ilman virallisia avustuksia. Siitä syystä tiedustelenkin: minne voisi kiitollisena rahalahjoitukset toimittaa. Ihmetellen olemme lukeneet tyytymättömistä, jotka pelastuksen jälkeen olivat tyytymättömyytensä pelastajille esittäneet. Me 16 haluamme osoittaa kiitollisuutemme pelastajillemme sekä näin lehden palstalle, että myöskin rahalahjoituksen muodossa." 16 kiitollista pelastunutta

1968 Lauantaina 28.9. Pyhärannan Reilasta purjehtimaan lähteneiden ja sille tielleen kadonneiden raumalaisveljesten etsintöjä jatkettiin nyt suppeammissa puitteissa Rauman Pelastusrenkaan pelastusristeilijä "Ledsundin" sekä muutamien yksityisten veneiden toimesta. Iltaan mennessä ei saatu mitään sellaista uutta esille, joka antaisi valaistusta katoamistapaukseen. Navakan tuulen nostattama syvä aallokko haittasi myös havaintojen tekoa. "Ledsund" palasi takaisin Raumalle vasta iltapimeässä klo 20.30 maissa. Tapaus on järkyttänyt syvästi laajoja piirejä koko kaupungissa. "Ledsund" palasi vielä keskiviikkona 2.10. katoamisalueelle jatkamaan etsintöjä. Kansallis-Osake-Pankin viettäessä äskettäin 75-vuotisjuhliaan teki pankin hallinto Rauman aluekonttorin esityksestä päätöksen 1.000 markan lahjoittamisesta Rauman Pelastusrengas ry:lle. Lahjoituksen virallinen luovutus tapahtui eilen KOP:n Rauman konttorissa, jossa pankkia edustivat pankinjohtajat: Eero Ignatius ja Erkki Ahtinen. Pelastusrenkaan puolesta ottivat lahjoituksen vastaan yhdistyksen puheenjohtaja, merikapteeni Veikko Ignatius, varapuheenjohtaja, dipl.ins. Kirsti Hollming ja johtokunnan jäsen, merikapteeni Etti Arola.

1969 Viimesyksyiset etsinnät ja pelastusoperaatiot ovat kypsyttäneet lopullisesti ajatuksen, että "Ledsundin" tilalle on saatava alus, jossa miehistö ja pelastetut voivat tarvittaessa olla säältä suojassa. Rauman kaupunki on varannut budjettiinsa 10.000 markkaa, Rauman mlk on varannut hankkeeseen 2000 markkaa ja Pyhäranta 500 markkaa. Nyt on käännytty paikallisen teollisuuden puoleen. Pelastusveneen tyyppi on selvä, se on RV -veneiden kaltainen mutta jonkin verran kevennetty versio. Rauma-Repola Oy ilmoitti lahjoittavansa 10.000 markkaa tukeakseen erittäin tärkeää pelastusalushankintaa. Tässä vaiheessa voitiin todeta, että paikallista rahaa puuttuu vielä 42.500 markkaa. Lions Clubin juhlakokous julkaisi tiedon, että juhlavuoden kunniaksi yhdistys on tehnyt lahjoituksen mm. Rauman Pelastusrenkaalle 1.000 markkaa. Rauman Pelastusrengas ry:n järjestämänä pidettiin 25.6. Rauman edustalla meripelastusharjoitus, johon osallistui lukuisa joukko erilaisten yhteisöjen ja seurojen jäseniä sekä asiasta kiinnostuneita merenkulkijoita. Mukana oli Ledsundin lisäksi, poliisilaitoksen ja merivartiolaitoksen veneet sekä eri yhdistysten ja seurojen veneitä. Harjoituksen olivat suunnitelleet insinöörit Tapio Nieminen ja Pekka Helen ja sitä varten oli eri yhtiöiltä saatu käyttöön runsaasti kalustoa, etupäässä puhelinlaitteita. Operaation eräänä tarkoituksena olikin kehittää radioliikennöintiin totuttautumista sen ohella, että samalla opittiin tuntemaan lähisaaristoa. Toimintavalmiuden kehittämiseen kiinnitettiin erityistä huomiota.

1970 Jäsenhankintaa tehostettaan ja varoja kerätään kaikin mahdollisin keinoin. Marimekko on uudelleen kuvassa mukana 6.4. ravintola Raumanlinnassa, jolloin kevään ja kesän uutuudet noin 150 asua käsittelevä kokonaisuus esittäytyy raumalaisyleisölle. Tällöin oli yleisöllä mahdollisuus tukea pelastusvenehanketta. Loppuvuodesta allekirjoitettiin Wärtsilä Oy:n Vaasan tehtaalla tilaussopimus 8.12.1970. Aluksen toimitusaika on myöhemmin syksyllä v. 1971. Tällä hetkellä puuttuva summa on noin 35.000 markkaa. Tavoitteesta on saatu siis noin puolet kokoon. Yksi Utön luotsiveneistä on rungoltaan samanlainen, totesi puheenjohtaja Veikko Ignatius.

1971 Rauman Pelastusrenkaan naiset ovat asettaneet myyntiin 10.000 kpl kirjeen sulkijamerkkejä, joita yleisön toivotaan ostavan. On harkittu myös kuparisten venemerkkien valmistusta ja myyntiä. Satamassa olleista tulliveneestä ja sen viereisestä pelastusaluksestamme todettiin 24.5. anastetun radiopuhelimen piiska-antennit. Varkaus on tapahtunut edellisenä yönä ja ilmoitus rikospoliisille on tehty. Syyskuun lopulla raumalaiset olivat tutustumassa Wärtsilän Vaasan tehtaalla pelastusaluksen valmistumista. Runko oli petillä kaaret ylöspäin ja vielä ilman pohjalevyjä, alumiininen ajohytti oli jo hahmossaan mutta ilman ikkunoita. Kutteriin tulee 240 hv pääkone, jolla se saavuttaa 9 solmun nopeuden.

Länsi-Suomessa 5.12.1971
-----
"Vielä puuttuu 28.000 markkaa.
Vetoamme Teihin kaikkiin, jotta tuntisitte tämän seutumme meripelastustyön omaksenne ja kukin mahdollisuuksienne mukaisesti olisitte tukemassa keräystoimintaamme. Paikallisissa rahalaitoksissa olemme avanneet "Pelastuskutterikeräys" -nimiset tilit. Näille tileille tallettaneiden nimet tullaan julkaisemaan joulutervehdyksen muodossa Meripelastusseuran tunnuksen alla tämän keräyksen loppuvaiheilla. Rauman postitoimistoissa on myös myytävänä kirjeensulkijamerkkejämme (0,50 mk/kpl). Lisätietoja antavat puheenjohtaja Veikko Ignatius, puh. 14 550 tai rahastonhoitaja rouva Irja Kaarojärvi, puh. 12 697.

Kunnioittaen
RAUMAN PELASTUSRENGAS RY"

1972 25.3. Pelastuskutteri valmistuu Vaasassa hyvää vauhtia, runko ja kansirakenteet ovat kasassa ja saaneet pohjamaalauksen. Loppu on viimeistelyä. Heti vesien auettua talvisesta jääpeitteestään tämä tällä hetkellä maassamme ainoa laatuaan oleva uniikki-pelastuskutteri lasketaan vesille ja ajetaan saman tien Raumalle. Siksi tämä alkanut toimintavuosi jää näin ollen eräänä tärkeänä virstanpylväänä Rauman Pelastusrenkaan historiaan. Merkitseehän pelastuskutterin valmistuminen sitä, että Raumalle vihdoinkin monien vuosien odotusten jälkeen saadaan nykyajan vaatimukset täyttävä meripelastusalus. Aluksemme nimi ?. Ette voi arvata kuinka vaikea tällainenkin asia voi olla. Oli monenlaatuisia ehdotuksia, oli kirjakielisiä että raumankielisiä. Valitse niistä sitten sellainen joka tyydyttää kaikkia, ei sekaannu muihin vesillä liikkuviin aluksiin, on helppo ulkomaalaisen lausua yms. Viimein päädyimme tähän Hoppe -nimeen, mikä samalla on entisen raumalaisen purjelaivakuuluisuuden "Hoppet"in kaima, joskin hieman lyhennettynä. 26.5. 1972 kaunotar "Hoppe" saapui kallistuslaituriin kello 14 mukavassa kevät säässä. Kesäkuussa tapahtuma "Raumanmeri 72- näyttely" sai melkoisen yleisömenestyksen, sillä kävijämääräksi saatiin yli 3000. Tilaisuudessa oli myös optimistijollapurjehduskilpailut. Viimeisen näyttelypäivän päätapahtuma oli pelastusalus "Hoppen" vihkiminen ja siunaus tehtäväänsä. Hoppen luovutus ja kastetilaisuuteen oli saapunut runsas joukko väkeä, tilaisuuden aloitti Rauman poikasoittokunta. Meripelastusseuran toiminnanjohtaja Paul Lammi totesi, että pelastustyön tarve lisääntyy kasvavan huviveneilyn myötä, siksi tarvitaan juuri sellaista vapaaehtoisuutta mitä raumalaiset ovat osoittaneet. Työ vaatii myös hyvää yhteistyötä merivartiostojen kanssa. Lammi kiitti Rauman Pelastusrengasta vuosien miltei yli-inhimillisistä ponnisteluista pelastuskutterin hankkimiseksi. Hoppe on hankittu vapaaehtoisin voimin ja lahjoituksin. Kirkkoherra Oiva Tuomisen totesi vihkiäispuheessaan; ”Jumala on rakkaus, samoin näen tässä pyyteettömässä toiminnassa ja sen aikaansaannoksessa - Hoppessa - tämän saman ylhäältä lähtöisin olevan rakkauden hengen, joka on vaikuttanut ja saanut liikkeelle ja toimintaan sekä uhrauksiin ja anteihin laajan auttajakunnan.” Yhdistyksenä voimme todeta, että niin laaja oli avustajiemme joukko, ettei heidän nimilistaansa ja avustuksia tässä yhteydessä ole mahdollista luetella. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan myös pv "Reposaari", pv "Outoori" Uudestakaupungista, ja merivartioalus "RV 14".

"Nii et jos kaikk tiedäis kuip pali prässi siit ol enne go Raumall Hoppe saatti."

Voimme nyt kuitenkin todeta, että vanha uskollinen pv "Ledsund" on ollut viimeisen kesän käytössämme ja harras toivomuksemme onkin, että kelpo Ledsund pääsisi "hyvään perheeseen", jossa se voisi ansiokkaasti ja vielä pitkään palvella Suomen Meripelastusseuraamme. Itse "Hoppe":sta on syytä mainita; ”Syyttä ei miehistö kipparinsa Pekka Helénin kanssa ole tyytyväinen.” Nyt meillä on lämpimiä sisätiloja käytettävissä syksyn ja kevään viimoissa. On monen laatuisia apuvälineitä tutkaa ja kaikuluotia myöten. On pienoiskeittiö kahvinkeittoa varten ja asianmukaiset tilat pelastuskalustolle. Varmasti tuntuu pelastettaviltakin mukavalta päästä vaihtamaan märät asusteet kuiviin lämpimissä sisätiloissa.

1973 tänään 14.2.1973 on yhdistyksemme toiminut tasan 20 vuotta, Rauman Pelastusrenkaalle kulunut kausi on ollut sen kahdeskymmenes toimintavuosi. Tämän juhlavuoden kunniaksi järjestimme 22.2.1973 20-vuotisjuhlan Raumalla, johon saimme kunniavieraaksi meripelastustyön veteraanit Niilo Saarisen ja Hellin Kivisalon sekä kutsuvieraiksi edustajia naapurikaupunkien pelastusrenkaista. Juhlavuoden kunniaksi laadimme vielä Rauman Pelastusrenkaan 20-vuotishistoriikin, joka luettiin juhlassa ja jaettiin läsnäolijoille. Kyseinen historiikki postitettiin myös myöhemmin kaikille jäsenillemme sekä liikelaitoksille ja yhteisöille, jotka ovat toimintaamme näinä vuosina tukeneet. Ilta kului rattoisasti vieraiden muistellessa meripelastustyön alkuvaiheita sekä viihtyisän ohjelman myötä. Juhlamme kohokohtana sai 13 yhdistyksemme ansioitunutta jäsentä vastaanottaa Suomen Meripelastusseuran myöntämän ansio- ja harrastusmerkin. Merkit jakoi toiminnanjohtaja Paul Lammi tuoden samalla pääseuran onnittelut. Kesäinen toimintamme on pyörinyt edelleen pelastusvene Hoppen ympärillä. Se laajamittainen rahankeruuoperaatio, mikä edellytti aluksen saamista Raumalle, on nyt saatu päätökseen ja keskitymme nyt Hoppen valmiudessa pitämiseen. Pieniin muutostöihin näyttää kuitenkin vielä uppoavan melkoisia rahasummia. Naisemme olivat taas syysiltojen myötä ruvenneet valmistautumaan joulumyyjäisiä varten ja jälleen saimme vastaanottaa tältä aktiiviselta joukolta melkoisen lahjan paikallisen meripelastustyön tukemiseksi. Näissä merkeissä haluamme kiittää kaikkia toimintaamme tukeneita, erikoisesti Rauman kaupunkia.

Länsi-Suomi 16.2.1973 (yleisön osastokirjoitus)
Missä oli Hoppe?
Nurmeksessa paloi viime maanantaina Pihluksen torppa kaikkine ulkorakennuksineen. Heikkojen jäiden vuoksi ei sammutusväkeä saatu paikalle. Eikö pelastuskutteri Hoppe olisi voinut laivareittiä ja Nurmeksen edessä olevaa sulavettä hyväkseen käyttäen mennä auttamaan hädänalaisessa tilanteessa? Eikö myös tämänlaatuinen pelastustoiminta kuulu sen alaan? Olisi mukava saada selvitys asiasta. Eräs toinenkin kysymys askarruttaa mieltä. Olisiko tulipalosta ehtinyt muodostua näin tuhoisa, jos kiistelty Nurmeksen tie olisi ollut olemassa? On sääli muusta maailmasta eristettyjä saaristolaisia.

Rojohoppe

1974 Täällä Raumallakin ovat kevät, kesä ja syksy menneet kuin siivillä sateista huolimatta. Varsinkin kesä oli varmaan monelle pettymys, sillä kaksi edellistä intiaanikesää oli usealle luonut mielikuvan niiden jatkuvuudesta ja lomasuunnitelmat oli tehty sillä silmällä. Rauman Pelastusrenkaalle kulunut vuosi on ollut tavallaan hengähdyskausi. Olemme silti pitäneet pelastusaluksemme Hoppen toimintakunnossa unohtamatta alueellista toimintavalmiutta ja siihen liittyvää yhteistyötä merivartioston kanssa. Näin olemme toimineet niiden suuntaviivojen mukaan jotka vedettiin jo vuosia sitten. Hengähdyskausi olikin jo paikallaan kun muistamme ne suuret operaatiot, jotka aktiivisen jäsenkuntamme toimesta suoritettiin. Selvyyden vuoksi, ettei saada sitä kuvaa, että täällä vallan ”lossiksi” on lyöty, voidaan tätä hengähdystaukokuvaa selventää. Kaikesta huolimatta olemme myyneet joulukortteja ja tarramerkkejä sekä järjestäneet ”rahakkaat” joulumyyjäiset. Syksyn myötä on taas naistemme toiminta virinnyt entiseen tapaan ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin tämä aina uuttera joukko saa aikaan niin Hoppen kuin Rauman Pelastusrenkaan kannalta katsoen erittäin suuriarvoisen tuloksen. Vuoden näin lähestyessä loppuaan haluamme kiittää kaikkia ystäviämme ja työmme tukijoita, erityisesti Lions Rauma-Ankkuria heidän merkittävästä päätöksestä lahjoittaa Poroholman Byhälyst-juhlan tulot yhdistyksemme toiminnan tukemiseksi.

P/K HOPPE, päällikkö Pekka Helen lyhyesti lokikirjasta;
1.4.Etsittiin lohivenettä, joka ei ollut saapunut ajoissa takaisin. Löytyi Kylmäpihlajasta.
12.-14.4.Haettiin p/v Reposaari Raumalle korjaustöitä varten.
21.4.Avattiin väylä Puuvallin kautta Ristinperään.
1.5.V. Hatakan omistama lohivene kateissa. Kopteri löysi veneen 10 mpk länteen Isokarista. Susiluodon RV hinasi veneen ja miehen Raumalle.
12.5.Kaiken kansan katseltavana Poroholman Byhälyst-juhlissa.
28.5.Kyydittiin Rauman matkailuasiamiehen pyynnöstä kuvaajaryhmää sataman edustalla.
6.6.Haettiin koeajolla olleen Mobil-tankkerin miehistö maihin.
16.6.Korjattiin linjalautoja Susikarin alueella.
21.-23.6.Partioajossa juhannuksen ajan.
23.-25.6.Lions-klubin venereittitutkimuksessa Raumalta Siipyyn Kiiliin.
25.6.Etsittiin kalastajavenettä Reposaaren ulkopuolelta.
27.6.Haettiin pieni konevikainen vene Nurmeksen ulkopuolelta satamaan.
24.6.Hinattiin ohjauskyvytön vesibussi Pujo Reksaaren luota satamaan.
27.-30.8.OK-jollien SM-kisojen tuomariveneenä.
5.-8.7.Telakalla Hollming Oy:llä, pohjan epoksipiki korjattiin ja rungon valkoinen osa hiekkapuhallettiin ja maalattiin epoksivärein.
8.7.Purjeveneen ankkuri oli sumussa tarttunut Kuuskajaskarin kaapeliin. Nostettiin ylös ja hinattiin vene satamaan.
15.7.Kalastusmatkalla kadonneen veneen etsinnöissä. Poliisi peruutti hälytyksen.
22.7.Kuuskajaskarista oli nähty veneen olevan tuuliajoilla Rihtniemen sivulla. Ao. vene löytyi Rihtniemestä. Ruotsalaisvene oli hinannut sen sinne.
3.-4.8.Lounaisrannikon navigaatiokilpailuissa rastiveneenä.
4.8.Rauman radiokerhon kesäleirillä Lyökissä.
11.8.Vene kateissa välillä Uusikaupunki – Rauma. Pyhämaan edustalla poliisi lopetti etsinnät.
22.8.Satakunnan Seutukaavaliiton väkeä Olkiluotoon.
25.8.Meripelastusharjoitus etsintälaivueelle.
26.8.Vedettiin troolari Vikingen pois kanavan suun matalikolta.
29.8.Vene löydetty tyhjänä Rihtniemen sivulta. Etsittiin lähialueen matalikot. Hinattiin NV 33 Raumalle. Rannassa poliisi ilmoitti miehen löytyneen naarauksessa.
 

1975 tammikuun lopulla kelirikon aiheuttama nälänuhka päättyi eilen 24.1. Nurmesluodon Koliston ja Päivärannan tilojen kanoilta, kun Hoppe riensi mottiin joutuneiden saaristolaisten avuksi lastinaan mm. komea pino rehusäkkejä, samalla menivät perille muutkin kaupasta tilatut tarvikkeet. Merkit viittasivat siihen mikäli leudot säät jatkuvat, pian ajellaan vapaasti moottoriveneillä. Neuvottelupäivät pidettiin Raumalla 12.4. Rauman Merenkulkuopistossa. Vapaaehtoista meripelastustoimintaa tekevät yhdistykset ovat nähneet tarpeelliseksi yhteistyön koko läänin alueella. Nyt kokoonnuttiin Raumalla, aiheena oli etsintälaivuetoiminta ja siihen liittyen viestitoiminta. Toiminnanjohtaja Paul Lammi totesi, että rannikolla etsintälaivueet kattavat kokorannikon. Järjestämässämme tilaisuudessa olivat mukana Mäntyluodon, Porin, Reposaaren, Uudenkaupungin, Naantalin Pelastusrenkaiden ja Turunmaan Meripelastusyhdistyksen edustajia sekä SPR:n osastojen edustajia Porista, Luvialta ja Salosta. Yhdistyksemme puheenjohtaja Veikko Ignatius totesi avaussanoissaan, että ensimmäinen tällainen kokous pidettiin vuosi sitten keväällä ja korosti yhteistyön merkitystä. Pekka Helén selvitti toimintaa Raumalla seuraavasti: Rauman edustan saaristo on kovin suppea ja suurelta osin myös matalavetinen. Alueella on paljon paikkoja, joista on jotenkin yhteys mantereelle, siksi Raumalla ei tarvita kovin suurta etsintälaivuetta. Riittävänä voidaan pitää venejoukkoa, joka pystyy etsimään vesistöalueen yhdellä tankkauskerralla vastaten noin 6 tunnin ajoaikaa. Raumalla perusryhmä on noin 20 venettä. Käyttökelpoisuus edellyttää paikallistuntemusta, laivueen etsintätoiminta käynnistyy Hoppen kautta joko suoraan tai viranomaisten avustuksella. Vuoden 1967 jälkeen ei ole tarvinnut järjestää mitään suurempia operaatioita tositilanteessa, mutta harjoituksia pidetään vuosittain. Turun edustajan mukaan tilanne on siellä erilainen saariston laajuuden takia ja heillä etsintälaivueeseen kuuluu lähes sata venettä. Pv "Otkantti" on jo täysin varusteltu. Seuraavan aiheena oli viestintä ja sen vaatimat laitteet ja valmiuksien aikaan saaminen. Kokemusten vaihdon lisäksi on mainittava päivän tuloksena toimikuntatyön käynnistyminen Satakunnan LA -radiopuhelinkanava ja kutsumerkkisuosituksen aikaansaamiseksi. Vuoden loppuun mennessä tuloksena olikin suositus, joka on postitettu asianosaisille. Alustukset saivat aikaan vilkkaan keskustelun, joka jatkui vielä illalla Ravintola Kalliohovissa. Täällä viihdyttivät osallistujia Jungmannit ja Tauno Koskela mainioine jaarituksineen. Päiväpalaverin aikana oli Pelastusrenkaiden naisille järjestetty omaa ohjelmaa neuvottelukokouksen ajaksi. Rauman Pelastusrenkaan naiset kävivät elokuussa virkistäytymässä Porissa "lyst reissun" merkeissä. Tämä oli vain pieni osoitus siitä miten paljon yhdistys arvostaa heidän urautuvaa työtään raumalaisen meripelastustyön hyväksi. Perhetapahtuma "Poroholman byhälyst" sai taas raumalaiset joukoittain liikkeelle, tilaisuuden järjestäjä Lions Rauma-Ankkuri lahjoitti tuoton kokonaan paikallisiin tarkoituksiin. Rauman Pelastusrenkaan osuus oli 1/5 eli 1000 markkaa, joka kiitollisuudella vastaanotettiin.

1976 Hoppe avasi 27.4. jokakeväiseen tapaansa reitin Raumalta Ristinperään. Matka sujui hyvin, Puuvallin suntista Ristinperään oli jo vaikeampaa. Matkallaan Hoppe kiersi myös Susikarin ja löysi 23.4. perjantaina varastetun lasikuituveneen. Veneen potkuri ja moottori olivat pahassa kunnossa ja lasikuitupinta hankaantunut rannassa rikki, mutta vene pysyi pinnalla. Varkaista ei näkynyt jälkeäkään. Investointeina ovat olleet VHF- ja LA -radiolaitteet sekä kumivene. Kesä oli todella surkea lomailijoiden kannalta. Hoppe on ollut paljon liikkeellä, joskin vakavilta onnettomuuksilta on vältytty. Troolari ”Santana” hinattiin potkurivikaisena 15.4. satamaan Valkeakarin luota. Hoppen miehistö lahjoitti yhdistykselle hienon puheenjohtajan nuijan. 19.8. Hoppen kapteeni naulasi reittikirjasta taulun Poroholman retkeilymajan seinää, kirja on retkeilyalueen kioskilla. Raumalle poikennutta veneilijää pyydetään merkitsemään reittisuunnitelmansa kirjaa, jolloin mahdollisen katoamisen jälkeen voidaan tarkistaa kulkijan reitti ja etsiä tätä oikealta suunnalta. Toinen reittikirja on Esson meriasemalla. 18.12. Poliisi hälytti etsimään saareen unohtunutta humalaista, joka löytyi sitten Ruuhiluodosta. Hoppen päällikköinä ovat olleet ins. Pekka Helen vastaavana sekä ins. Tapio Nieminen, Matti Friberg ja Pertti Haapanen.

1977 Pelastusaluksemme on ollut paljon liikkeellä, joskin vakavilta onnettomuuksilta on vältytty. Aineellista suurta tuhoa aiheutti 7.9. ympäri rannikkoamme riehunut syysmyrsky. Hoppen avulla avustimme täälläkin lukemattomia veneitä turvaan sekä hinasimme maihin ajautuneita veneitä takaisin oikeaan elementtiinsä. Olemme hankkineet Hoppelle alumiinisen apuveneen. Puheenjohtajana toimi merikapteeni Veikko Ignatius, varapuheenjohtaja Eeva Rapala ja jäseninä Margit Friberg, Ulla Pihala, Pekka Björk, Timo Saarinen, Pekka Helen, Asko Perho ja Seppo Kokkala. Sihteerinä toimi Paavo Porkka, rahastonhoitajana rouva Irja Kaarojärvi, jäsenkortiston hoitajana ja jäsenmaksut on kerännyt rouva Minnie Salonen sekä vuosijulkaisun ilmoitukset. Jäsenmäärä on 844.

1978 Vuosikokous vahvisti johtokunnan esityksestä sääntömuutoksen. Rouva Irja Kaarojärvi ja rouva Rauha Hollming kutsuttiin yhdistyksemme kunniajäseniksi, molemmat olivat toimineet yhdistyksemme hyväksi 25 vuotta. Se on saavutus, joka ansaitsee kaikkien kiitoksen. Varsinainen suururakka – jäsenhankintakampanja aloitettiin jo varhain keväällä. Vaikka jäsenmäärämme on suhteellisen suuri noin 800 jäsentä, niin totesimme, että silti melkoinen osa Rauman veneenomistajista ja vesilläliikkujista ei ole yhdistyksemme jäseninä. Saimme Rauman kaupungin rakennustoimistosta kaikkien kaupungin venepaikkojen vuokraajien nimet ja osoitteet. Lähetimme 1600 kirjettä ja pankkisiirtolomaketta ja 300 veneilijää liittyi jäseneksemme. 3.10. koko maata järkyttänyt Rissalan lentoturma vei keskuudestamme jäsenemme kansanedustaja Kirsti Hollmingin. Hän toimi ansiokkaasti yhdistyksessämme ollen varapuheenjohtajana vuosina 1966-1968. 22.10. Perustaja- ja kunniajäsenemme Rauha Hollming nukkui viimeiseen uneen sairauden uuvuttamana.

1979 Kasvatus- ja valistustyö on ensiarvoista, siksi ennakoiva työ meriturvallisuuden edistämiseksi ja tieto liikkumisesta merellä pitäisi alkaa jo peruskoulussa. Pelastusrenkaan työhön on Raumalla suhtauduttu myönteisesti ja kouluissa on opetettu merellä liikkumisen alkeita. Meripelastustoiminnan pääpainopistealue on etsintä- ja pelastustehtävissä tai paremminkin niiden harjoittelemisessa riittävien valmiuksien omaamiseksi. Aktiivijäsenten puute vaivaan sekä meripelastus- että koko yhdistyksen toimintaa tällä hetkellä. Vuosittain kertyy ajotunteja 250 tuntia tehtävien vaihdellessa etsintä- ja pelastustehtävistä viranomaisten avustamiseen. Harjoitusajoihin tarvitaan myös lisää jäseniä, pohdiskelee Veikko Ignatius. Oli erittäin mieluista havaita, että Raumalla elää vielä vahvana merihenkisyys, jokainen veneilijä ymmärtää, miten suuriarvoista on luoda paikallisesti mahdollisimman pätevä pelastusorganisaatio hätätilanteiden varalle. Odotukset olivat jäsenmäärän kasvattamiseen nähden korkeammalla. On selvää, että veneilijöiden on hyvä kuulua moottorivenekerhoihin ja pursiseuraan, mutta yhtä tärkeätä on voida ylläpitää vapaaehtoista meripelastustoimintaa. Kasvanut jäsenmäärä velvoittaa meitä suuntaamaan toimintaa oikealla tavalla ja tarjoamalla valistusta ja toimintaa mitä jäsenet meiltä odottavat. Hoppen päällikköinä ovat toimineet Pekka Helen vastaavana sekä Tapio Nieminen ja Matti Friberg.

1980 Kansalaisopistolla on jo käynnistynyt meripelastusaiheinen luentosarja ja muutakin koulutusta tullaan järjestämään sekä uusille että vanhoille jäsenille. Päähuomio kymmenviikkoisella kurssilla kiinnitettiin meripelastukseen, etsintälaivuekoulutukseen, viranomaisiin ja yhteistyöhön heidän kanssaan, erilaisiin vastuukysymyksiin, saariston tuntemukseen ja hypotermiaan. Kurssilaiset osallistuivat myös käytännön harjoituksiin. Tarkoituksena oli kouluttaa veneilijöitä etsintälaivuetoimintaan. Kaikkiaan 53 kurssille osallistunutta sai todistuksensa päätöstilaisuudessa. 30.4. Rauman kaupunki ja Lions Club Rauma/Reimari ovat asettaneet muutamia merimerkkejä Rauman saaristovesien turvallisuuden lisäämiseksi. Kun kaupungin tehtävään varaamat määrärahat kattoivat työn kustannukset, luovutettiin LC Rauma/Reimarin tehtävään varaamat 3000 markkaa Rauman Pelastusrenkaalle muuta merellistä turvallisuustyötä varten. Vuosikokouksessa 28.2.1980 RPS:n kommodori Pekka Marva luovutti RPS:n 100 -vuotisjuhlien kunniaksi valmistetun standardin yhdistyksellemme Hoppen suomasta avusta heidän regatassaan.

1981 Kesän pahin Hoppea työllistänyt pelastustehtävä oli Rihtniemen edustalla 13.6. sattunut haaksirikko, kovan merenkäynnin ja syväyksen takia ei päästy rantautumaan, haaksirikon uhrit pelastettiin helikopterilla. Yhdeksän -vuotias Hoppe on tänäkin kesänä ehtinyt nähdä monenlaista myrskyä hukkuneiden naarauksissa ja kadonneiden etsinnöissä, toteaa Tauno Kalinen. Koulutustoiminnan puitteissa järjestettiin Kansalaisopistolla kursseja meripelastustoiminnasta ja radioliikenteestä. VHF -radiotoiminta on edelleen yleistymässä pienveneilijöiden keskuudessa. Myös muu meripelastustoiminta, kuten etsintälaivueet, paikallistuntemus, hätätilanteet, pelastautuminen ja hätäraketit olivat mukana koulutuksessa. Yhdistyksemme ensimmäinen oma jäsentiedote ilmestyi keväällä, sillä haetaan toiminastamme kiinnostuneita mukaan toimintaan. Tulevaisuudessa oli tarkoitus jatkaa tiedotteen julkaisemista yhden numeron vuosivauhdilla. Yhdistyksen jäsenrekisteri on siirtynyt lopullisesti ATK-pohjaiseksi, tämä on auttanut mm jäsentiedotteen jakelussa, joskin ongelmia on järjestelmän ylläpidossa. Yhdistyksen taloudellisen varmuuden on taas kerran taannut aktiivinen naistoimikuntamme, ohjelmassa ovat olleet byhälyst ja joulumyyjäiset ja niiden yhteydessä ollut myynti- ja arpajaistoiminta. Keväällä naistoimikunta teki vierailun Uudenkaupungin yhdistyksen naistoimikunnan luo, siellä vaihdettiin kuulumiset. Kesäkuun alussa Rauman Navigaatioseura luovutti rahalahjan Hoppen varustelun ylläpitämiseksi. 21.8. naiset olivat Kolistolla, sisällä syötiin lohikeittoa, sitten juotiin kahvit ja saunottiin.

1982 Hoppe on aina valmiina lähtöön, toteaa Matti Friberg. Vaikka yhteiskunnan valmius pelastaa merellä hätään joutuneita on koko ajan parantunut, vapaaehtoisella pelastustyöllä on yhä merkittävä rooli. Aluksen vastaavana päällikkönä toimii Matti Friberg ja toisena insinööri Tapio Nieminen. Hoppe vaatii nyt peruskorjauksen kymmenen vuoden käytön jälkeen. Hoppen korjauksia on tehty vuoron perään Rauma-Repola Oy:n Rauman Telakalla ja Hollming Oy:llä, oma porukka on viikonloppuisin tehnyt tarvittavat työt. Friberg korostaa, että Kansalaisopiston kurssien pitäisi olla vaatimus ja tae veneilyn harrastamiseen. Yhdistyksen jäsenmäärä on 1200 he edustavat hyvin erilaisia ammatteja, Hoppe kyetään pitämään kunnossa normaali toiminnoissa nipin napin, mihinkään perusteellisempaan remonttiin ei varoja toistaiseksi ole. LA puhelimen lahjoitti Utura ja muutenkin raumalainen liike-elämä on kiitettävästi avustanut Hoppen varustamista. Tällä hetkellä suurin puute on navigointilaitteista, kun vanhat ovat jo aikansa eläneitä. 17.10. Hoppe pärjäsi kaksi konevikaista alusta pienemmän ja isomman turvallisesti laituriin.

1983 vietettiin 30 -vuotisjuhlia ravintola Kiikartornissa 28.2. Kevään myrskykausi työllisti Hoppea melkoisesti, mutta sateinen kesä kai rauhoitti veneilijöitä. Veikko Ignatius toteaa, että toimenkuvan voi tiivistää muutamaan sanaan; ”Merihätään joutuneiden ihmisten pelastaminen”, kaikki merellä liikkuvat tietävät millaisen latauksen nuo neljä sanaa sisältävät. Ignatius jakaa jäsenet kahteen katekoriaan kannatusjäseniin ja aktiivisiin toimijoihin ja molempia tarvitaan. Hoppen miehistö uhraa paljon vapaa-aikaansa meripelastustyöhön. Hoppen päällikkönä toimivat Matti Friberg, Tapio Nieminen, Tauno Kalinen, Lauri Partanen ja Matti Koivunen sekä miehistönä Jukka Partanen, Matti Laine, Mikko Mäkinen, Toivo Salonen, Viljo Viitanen, Kari Kylliäinen ja Jukka Salokaarto. Lisäksi Seppo Kokkalan johtama etsintälaivue koostuu yksityisistä, meripelastustyöstä kiinnostuneista veneenomistajista, tosin etsintälaivuetta ei ole tarvittu aikoihin. Usein raha riittää kalliiseen veneeseen, mutta rahat loppuvat veneen varustamisen osalta, turvallisuutta edistäviin varusteisiin kannattaisi uhrata rahaa.

1984 Jäseniä on 1125, ylpeillen voimme kertoa jäsenmäärällämme olevamme Suomen Meripelastusseuran suurin yhdistys. Naistoimikunta toteaa, että tärkeää on saada kerättyä varoja meripelastustoimintaan. Pelastusrenkaan puuhanaiset toivovat hartaasti uutta väkeä mukaan, toteaa naistoimikunnan puheenjohtaja Margit Friberg. Hoppen toiminnan ilahduttavana lisänä ovat olleet ”tilausajot”, joiden turvin on käyttökustannusten puolta saatu kevennettyä. Pahimmilta onnettomuuksilta on vältytty, mitä nyt muutamia hinauksia ja kadonneiden kalamiesten etsiskelyä on ollut, jotka kaikki päättyivät onnellisesti. Yhdistyksen monivuotisena jäsenrekisterin hoitajana ja jäsenmaksujen kerääjänä kaikkien tunteman Minnie Salosen poismeno järkytti monen mieltä 11.10.1984, hänen siirtyessään ajasta ikuisuuteen.

1985 Suomen Meripelastusseuran toiminnanjohtaja Paul Lammi toi terveiset Helsingistä, että Rauman yhdistys on edelleen Suomen suurin meripelastusyhdistys. Meripelastustoiminta on hänen mukaansa nyt kunnossa ja nyt keskitytään järvi-suomen puolelle, jonne ahkerasti perustetaan uusia yhdistyksiä. Mutta on tärkeätä, että yhdistykset itse pystyvät rahoittamaan ja hoitamaan budjettinsa. Kokouksen päätteeksi katsottiin vanha dokumenttifilmi purjelaiva Pamir’in 30-luvun alun valtameripurjehduksesta. Muuten tavallisesta toiminannasta poikkeuksena oli Hoppen osallistuminen Merivartioston kertausharjoitukseen 15.8.-22.8. Pirskerissä, mukana Matti Fribergin johdolla Matti Koivunen ja Tauno Kalinen. Samalla reissulla tuli varmistettua Hoppen toimintakuntoisuus.

Muutama ote Hoppen lokikirjasta;

1.1.85.1Punaisten rakettien ampujaa etsittiin Pyhämaan edustalla
15.6.Etsintä- ja pelastusharjoitus Uudenkaupungin edustalla
26.7.Konevikaisen veneen hinaus Hanhisista Petäjäksen Telakalle.
5.9.Piti lähteä avustamaan potkurinsa menettänyttä moottorivenettä. Ei lähdetty. Starttimoottori ei toiminut. Ilmoitettiin Pirskeriin.
15.9.Saatiin poliisilta ilmoitus konevikaisesta veneestä Olkiluodon vesillä. Otettiin yhteys Pirskeriin ja saatiin komento mennä sisäkautta Olkiluodon väylälle. Tavattiin vene ankkurissa väylän ulkopäässä. Hinattiin RPS:n telakalle.
25.9.Lähdettiin Tankkareista hakemaan konevikaista venettä. Tuuli oli heittänyt veneen kuiville. Vedettiin veteen ja hinattiin telakalle.
15.10.Poliisi ilmoitti luotsin nähneen jonkun antavan merkkejä Järviluodon rannassa. Mentiin paikalle ja löydettiin vene puoliksi vesilastissa rannassa ja verkot meressä. Otettiin vene ja verkot mukaan ja hinattiin satamaan.
1.12.Hinattiin kotkalainen purjevene Syväraumanlahden laiturista Petäjäksen telakalle.

1986 Hoppen konehuoneessa syttyi tulipalo, joka aiheutti jonkin verran vahinkoa tuhoten mm. virtataulun, vahingot kuitenkin vakuutuskorvasi. Hoppen ohjaamon pidentäminen on edennyt ja saataneen toteutettua lähiaikoina. Tulipalosta oli seurauksena palokaluston uusiminen, suunnitteilla on halogeeni -sammutussysteemi rakentaminen ja uppopumpun hankinta. Ajotunteja oli 291, ajettu matka 1246 mpk, miestunteja 618, avustettu 32 henkilöä, avustettu 14 venettä. Jäseniä on 900

1987 Yhdistyksen ”virallisen” toiminnan lisäksi on pääpaino ollut jälleen naistoimikunnan harteilla, he ovat hankkineet mm. joulumyyjäisiin myyntiartikkeleja, joiden tuotto on suoraan mennyt Hoppen toiminnan tukemiseen ja tarvetta on. Jäsenrekisterin tarkistus ja uudet ATK-kortit aiheuttavat lisätyötä jäsenrekisterin pitäjille. Hoppen pitkään suunniteltu peruskorjaus on viimein toteutumassa Lapela Oy:n toimesta. Ohjaamon pidennys ja muut pitkään suunnitteilla olleet korjaukset ovat nyt toteutumassa. Kokonaiskustannusarvio on 75.000 markkaa, josta pääseuran kontolle lankeaa suurin osa, sillä SMPS omistaa aluksen. Yhdistyksemme osuus on silti mittava, puhumattakaan työn ja valvonnan osuudesta. Hoppe on tarkoitus saada toimintakuntoon avovesikauden alkuun mennessä. Puheenjohtaja Veikko Ignatius kertoi Suomen Meripelastusseuran 90–vuotisjuhlista, jotka oli pidetty 23.3.1987 Finlandia-talolla sekä sen jälkeisestä juhlaillallisesta hotelli Intercontinental ’issa. Jäsenmäärä 890.

1988 Pelastusrengas kaipaa apua Hoppe-aluksen korjauksen maksamiseen tarvitaan nyt tukea. Hoppe on Lapelan telakalla. Suurin työ on hytin pidentäminen ja laitteiston uusinta ajanmukaiseen kuntoon. Töitä tehtiin talkoovoimin yli 1000 tuntia. Korjauslaskun maksusta puuttuu vielä 100.000 markkaa. Rahat ovat nyt niin loppu, että tekniikasta joudutaan tinkimään. Tarvittaisiin uudempi ankkurivintturi ja nostin, jolla veden varaan joutunut voitaisiin nostaa veneeseen. Uppopumppu olisi myös aivan välttämätön. Paavo Wihuri lupasi Raumalle nopean ja ketterän apuveneen, jos yhdistys hankkii siihen moottorin ja varusteet, jolloin investoinnin suuruus olisi n.17.000 markkaa. Lahjoituksia on saatu tänä vuonna noin 25.000 markkaa. Pelastusrenkaan jäsenmäärä on laskenut alle tuhannen, vaikka sen pitäisi olla lähempänä 2000, jonka verran Raumalla on veneilijöitä. Silloin jos kaikki veneilijät olisivat jäseniämme, taloudellisia vaikeuksia ei olisi ja lisäksi se olisi halpa venevakuutus veneilijälle haverien varalta. 24.5 postitettiin 2000 kirjettä kaikille raumalaisille veneenomistajille, niiden avulla saatiin kuitenkin vain 450 uutta jäsentä. Ignatius totesi ihmettelevänsä niitä 1500 veneilijää, joilla ei ole ollut maksaa viittätoista markkaa vapaaehtoisen meripelastustyön tukemiseen. Kesän aikana Hoppella on ollut 7 hälytystä lähinnä loppupuolella, sen jälkeen kun tuulet yltyivät. Hoppe on korjattu entistä tarkoituksenmukaisemmaksi, mutta korjaus on jäänyt vaillinaiseksi ja se työ "harrastetaan" loppuun talvella, toteaa kippari Friberg. Rahat eivät riittäneet sellaisiin suunnitelmiin, kuin ankkurivintturiin, VHF -radioon, koneelliseen nostimeen, uppopumppuun ja kunnolliseen valonheittimeen. Lisäksi puutelistalla on apuvene, jolla päästäisiin kulkemaan matalissa vesissä. Jäsenmäärä 1315.

1989 Rauman seudun etsintälaivueen harjoitukset pidettiin elokuun lopulla. Asiaan paneutuneita lähiseutujen veneilijöitä on toiminnassa mukana kiitettävästi, joten tositilanteen sattuessa saadaan varmasti 30-40 venettä mukaan.
Otteita lokikirjasta;

11.3.Kalastusaluksen irrotus karilta.
27.3.Avattu väylä Syvärauman lahdelle.
1.4.Viety varaosia Hollmingin koeajolaivaan
11.4.Tutkittiin Kylmäpihlajan vajan kunto
9.5.Hinattiin konevikainen alus, joka oli ajautumassa rantaan
14.5."byhälyst"
16.5.Pelastusrenkaan väki Kylmäpihlajaan
29.5.Palokunnan öljyntorjuntaharjoituksessa "maaliveneenä"
8.6.Toiminnanjohtaja kävi tarkastamassa aluksen
12.6.Vesinäytteiden otto
18.6.Santtion soutu. Näytteillä
23.-25.6.Juhannuspäivystys
27.6.Harjoitusajolla. Havaittiin savua Nurmeksesta. Palokunta oli jo matkalla paikalle. Luotsattiin palokunta Nurmeksen rantaan.
4.7.Merskan iltatorilla
21.7.Kalastusvene karilla, hinattiin Pask-Aikkoon,
26.7.Ruotsalaisvene karilla Susikarin itäpuolella, vedettiin irti.
8.8.Hinattiin kivelle ajanut vene Fräkälistä telakalle.
14.8.Pirskerin harjoitushälytys.
26.8.RPS:n Rauman matalan purjehduskilpailut. Vietiin kääntöpoiju Rauman matalalle.
30.8.Palokunta pyysi hinaamaan Syväraumanlahden poijussa vesilastissa olevan veneen rantaan.
3.9.Autettiin Ristinperän ja Susikarin välillä karilla oleva vene irti.
4.9.Hinattiin konevikainen kalastusvene Reilanderin matalta.
9.9.Kaksi poikaa kalaretkellä ajanut verkkoon. Tuotiin pojat rantaan.
11.10.Kaksi kalamiestä kateissa, löytyivät Susikarista.
30.10.Vietiin partiolaisia Partiokariin.
7.11.Hinattiin konevikainen kalastusalus kompassipoijulta satamaan.
23.11.Etsittiin miestä ja venettä. Löytyi Haminkarista, bensa loppu.

Ajotunteja 275
Ajettu matka 1242 mpk
Miestunteja 1118
Avustettu 27 henkeä ja 15 venettä

Hoppen navigointi- ja muuta kalustoa on vuoden mittaan uusittu. Heinäkuussa naisilla oli kokeiltavana ensimmäistä kertaa myyntipiste "Suvitie" -tempauksessa ja joulun alla jälleen leivottiin ja valmistettiin talkoilla monenlaisia myyjäistavaroita. Arpajaisvoitot olivat myös suureksi osaksi talkootyötä, joten arpajaisista saatiin enemmän Hoppen pitoon.

1990 Hoppe on ollut vilkkaasti liikenteessä, josta kertoo lokikirja, syksy oli lauha ja veneilijät pitivät veneitään pitkään vedessä. Avustettu 32 henkilöä ja 17 venettä, ajotunteja 314. Osallistuttiin ensikertaa pihapiirin kevätnäyttelyyn, joka osoittautui menestykseksi. Käynnistettiin oman lipun hankinta.

1991 Vihittiin lippu Pelastusrenkaan symboliksi. Lippu osoittaa aina yhteenkuuluvuuden tunnetta, nöyryys, kunnioitus ja vastuuntunto ovat merenkävijän ohjesanat. Merta pitää rakastaa, kunnioittaa, mutta sitä ei saa uhmata. Vuoden lopulla raivosi myrsky, joka heitti miehen ja veneen kallioluodolle, Hoppe ja helikopteri olivat pelastajina. Venettä oli hinattu Raumalle 29.12 Puuvallista Raumalle, hinaavaan alukseen tuli vika ja hinattava oli ollut pakko irrottaa ajelehtimaan vian korjauksen ajaksi, jolloin näköyhteys näiden kahden välillä katkesi. Turusta tullut Super Puma helikopteri löysi noin kymmenmetrisen rautaveneen heti paikalle tultuaan. Hinattua ruorivikaista venettä oli lähdetty noutamaan jo aamulla Olkiluodon lähistöllä sijaitsevasta saaresta toisella noin 11 -metrisellä lasikuidutetulla puuveneellä. Puuvallin jälkeen hinaavalle veneelle oli tullut vesipumppuvaikeuksia, jolloin hinausköysi oli irrotettu korjauksen ajaksi. Tässä vaiheessa veneestä ilmoitettiin Pirskerin merivartioasemalle, joka hälytti paikalle Hoppen. Hoppe löysi pumppuvian saaneen veneen Puuvallin tienoilta ja hinasi sen Puuvalliin, otti veneessä olleen miehen mukaansa ja lähti etsiskelemään ajelehtimaan jätettyä venettä, jota ei kuitenkaan löytynyt. Hinattu ruorivikainen vene tuntui kerta kaikkiaan kadonneen, joten Pirskeristä hälytettiin helikopteri mukaan etsintöihin. Vene löytyikin miltei heti helikopterin tultua paikalle ja siitä löytynyt mies tuotiin maihin helikopterilla.
Jäsenmäärä 1115.

1992 Friberg on ollut mukana jo 25 vuotta, Hoppe on nyt 20 -vuotias. Hoppe on pahimmassakin tilanteessa liikkeellä alle puolen tunnin ja Hoppe on riittävän hyvä pelastusalus, ”pahinta pimeällä merellä, kun jäät kolahtelevat joukossa, on siinä tavallisen orpo olo" Matti Friberg vakavoituu. Liikkeelle on lähdettävä kelillä kuin kelillä, kun hälytys tulee. Paras kiitos on se, kun saamme jonkun veneilijän pois tuolta meren armoilta. Olen joskus saanut sikarilaatikonkin palkaksi, mutta suurin mielihyvä tulee todella onnistuneesta pelastusoperaatiosta. Toukokuussa järjestimme jäsenhankintakampanjan ja postitimme 1800 kirjettä veneilijöille, joilla on venepaikka Raumalla. Jäsenhankintakirjeessä vedottiin jokaisen Rauman merialueella liikkuvan veneilijän "kansalaisvelvollisuuteen", eikä kyse ollut niinkään aktiivijäsenien hankkimisesta. Tulosena oli 300 uutta jäsentä. Keväällä hankimme myös myyntivaunun, joka on rekisteröity auton perässä vedettäväksi kioskiksi, sillä on helppo siirtyä myyntipaikasta toiseen. Ignatius taas korostaa, ettei Hoppe voi kestää loputtomasti. Hoppellakin on eläkeikänsä ja kun se tulee täyteen, tulee yhdistyksellä olla rahaa ja taustavoimia. Yhdistyksen mukaan vastaisuudessakin tultaneen Raumalla operoimaan Hoppen kaltaisella uppoumamallisella raskaalla kalustolla, jolla voidaan ajaa myös jäissä. Tärkeänä asiana pidetään nuorten saamista mukaan toimintaan, ihmisten tulee oivaltaa tekemämme työn merkitys, vapaaehtoisesta työstä raumalaisten hyväksi. Aate ei saa kuolla, siksi nuorten on oivallettava vapaaehtoisen meripelastustyön tärkeys.
Jäsenmäärä 1332.

1993 Rauman Pelastusrengas täytti 40 vuotta, juhla pidettiin 4.2. Ohjelmaan kuului merkkien ja huomionosoitusten lisäksi Jungmannien esittämää merellistä musiikkia. Hoppen miehistö rakensi uuden laiturin kaupungin osoittamaan "uuteen paikkaan", joten nyt on vakiopaikka entisellä paikallaan. Yhdistyksen jäsenmäärän tulisi olla vähintään sama, mikä on veneilijöiden määrä Raumalla, jäsenmäärä on kuitenkin vähän yli 1400. Surullisin oli kahden miehen hukkuminen elokuussa. Pienveneliikenne merellä on ollut viime päivinä vähäistä tuulten vuoksi. Pirskerissä arveltiin, että ainakin siianpyytäjät palaavat vesille tuulen tyynnyttyä. On varauduttava myös nimenmuutokseen, toteaa puheenjohtaja Veikko Ignatius. Nimen tulisi olla sellainen, että se olisi yhdenmukainen kaikkien SMPS:n yhdistysten nimien joukossa, tällä hetkellä nimikäytäntö on liian kirjava. Eräästä avunannosta sai Hoppen miehistö kaksi kaukohakulaitetta, jotka helpottavat miehistön tavoittamista.
Jäsenmäärä 1320.

1994 Meripelastustyö on veneilijän henkivakuutus, toteaa puheenjohtaja Matti Koivunen. Hän astui Veikko Ignatiuksen jälkeen puheenjohtajan nuijaan 28.2.1994. Veikko Ignatius kutsuttiin samalla kunniapuheenjohtajaksi, hän tuli hoitaneeksi puheenjohtajan tehtävää peräti 27 vuotta. Monikaan ei tiedä, että tämä työ on täysin vapaaehtoista ja palkkaa ei saada mistään. Talkoohenkeä ja auttamisen halua on onneksi löytynyt kuluneina vuosina ja sitä näyttää riittävän myös jatkossa. Vapaaehtoinen meripelastustyö on usein sitä, että merelle lähdetään kelin ollessa pahin mahdollinen. Jollakin on hätä ja häntä täytyy lähteä auttamaan. Kauniillakin ilmalla Hoppella toki liikutaan merellä, mutta yleensä siihen liittyy harjoittelua, tutkan käyttöä ja muuta vastaavaa. Hoppe sai joulukuussa GPS -navigaattorin Aguamaster-Rauma Oy:ltä
Jäsenmäärä 1425.

1995 tammikuun 20. päivänä alijäähtynyt merivesi pysäytti Olkiluodon ydinvoimalan, koska jäähdytys ei toiminut. Voimalan johto päätti, että imuaukon edusta on saatava peitettyä jääkannen avulla, koska kova tuuli ja 3 asteen pakkanen eivät sitä tehneet, jää oli tuotava muualta. Hoppen miehistö tunsi alueen ja sai tehtäväkseen murtaa noin neliökilometrin suuruinen siirrettävä jääkansi edessä olevasta lahdesta. Puolen tunnin puskemisen jälkeen 10 sentin paksuinen jäälautta oli irrotettu ja työntö muiden alusten kanssa imualtaan päälle alkoi. Siirto vei pari tuntia, jonka jälkeen tarvittiin vielä sen ankkurointi paikoilleen. Hoppe oli siten auttamassa ydinvoimalaitoksen uudelleen käynnistämistä. Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset ovat tänä päivänä valistuneempia meriturvallisuuden suhteen. Pelastusliivejä käytetään ja yhä harvemmin vesillä liikutaan konevikaisilla paateilla. Nopeakulkuinen Makkar paatti kuuluu myös nyt Raumalaiseen pelastuskalustoon. Varsinainen pelastustoiminta on pelastettaville ilmaista. Miehistö toimii talkooperiaatteella ilman minkäänlaista korvausta. Käytännön harjoittelu tapahtuu Hoppe- ja apualuksilla pääasiassa kerran viikossa.
Jäsenmäärä 1317.

1996 Pääseura on tehnyt päätöksen yhdistysten nimien muuttamisesta yhdenmukaisiksi. Johtokunta pohti kysymystä ainaisjäsenmaksusta ja perhejäsenalennuksista. Lisäksi oli käsittelyssä vaihtoehtoja jäsenrekisterin hoitamiseksi, sillä nykyinen järjestelmä on sangen kallis. Hoppeen asennettiin kaikuluotain, jonka lahjoitti Ajangon perikunta. Rauman kaupunki on antanut yhdistykselle lainaksi varastokopin, joka sijoitettiin Hoppen asemapaikalle. Hoppe on maalattu uusituilla väreillä. Nimikysymys oli jälleen esillä vuosikokouksessa. Ilkka Ruutu otti hoitaakseen yhdistyksen kirjanpidon ja rakentaa tietokantajärjestelmän yhdistyksen jäsenrekisterin hoitamiseksi.
Jäsenmäärä 1303.

1997 Suomen Meripelastusseuran hallituksen puheenjohtaja Ilkka Toikka jakoi vuosikokouksessa ansiomerkkejä pitkästä toiminnasta meripelastuksen hyväksi. Ansiomerkin saivat Margit Friberg ja Tauno Kalinen. Lisäksi harrastusmerkin saivat Marja-Liisa Ruutu, Aila Koivunen, Sirkka Mattila, Marjatta Koski, Kari Laine, Petteri Koponen ja Jyrki Koivunen. Puheenjohtajaksi kokous valitsi edelleen Matti Koivusen. Uusiksi johtokunnan jäseniksi valittiin Marja-Liisa Ruutu ja Antero Ikävalko. Entisinä jäseninä jatkavat johtokunnassa Margit Friberg, Anneli Laine, Tauno Kalinen ja Matti Friberg. Varajäseniksi valittiin Jukka Partanen ja Pirjo Sundelin.

Oy Stevedoring Ltd:n täytti 100 vuotta ja juhliva yhtiö halusi ohjata huomionosoitukset Rauman Pelastusrengas ry:lle sen toiminnan tukemiseen ja yhdistys sai vastaanottaa 50000 markan lahjoituksen.

Tämä vuosi oli suomalaiselle vapaaehtoiselle meripelastukselle juhlavuosi. Suomen Meripelastusseura täytti sata vuotta ja tätä juhlittiin komeasti toukokuussa juhlapurjehduksen merkeissä. Helsinkiin pyrittiin saamaan mahdollisimman kattavasti maan pelastusalukset paikalle. Ovet olivat satamassa avoinna yhden viikonlopun. Samaan aikaan meripelastajat lähtivät juhlapurjehdukselle pohtimaan ajankohtaisia asioita. Viime syksynä seuran logo koki muodonmuutoksen, joten toiselle satavuotiskaudelle lähdetään uudella tunnuksella. Muutos on pieni mutta oleellinen. Suomen Meripelastusseuran satavuotistapahtumia vietettiin M/S Silja Serenadella 24. -25.5.1997 Yhdistyksemme antoi pääseuralle 20.000 mk:n rahalahjoituksen 100-vuotisjuhlilla. Tasavallan Presidentin myöntämät kunniamerkit; Suomen Valkoisen Ruusun mitali, Irma Kaarojärvi lisäksi SMPS:n ansioristin sai Veikko Ignatius.

Merikoulun kokoustilat ovat muuttuneet maksullisiksi, eikä siellä näin ollen enää kannata pitää kokouksia. Suomen Meripelastusseuralta on saatu kolme nimivaihtoehtoa yhdistyksen uudeksi nimeksi, a.) Suomen Meripelastusseura Rauman Yhdistys ry, b.) Suomen Meripelastusseura Rauman Meripelastajat ry ja c.) Suomen Meripelastusseura Rauman Meripelastusyhdistys. Asia jäi pöydälle. Silakkamarkkinat onnistuivat hyvin, olimme mukana ensimmäistä kertaa.

1998 Hoppen asemapaikka on kunnostettu ja paikalle on asennettu valvontakamera. Hoppen miehistöä haastateltiin ohjelmassa, joka käsitteli eri murteita ja tällä kertaa Rauman kieltä - "Raumlaissi paljan gondei". TV2:n ohjelmassa kierrettiin Rauman saaristoa Hoppen kanssa, ohjelma esitettiin joulukuussa. Raumalle saatiin myös isompi kumivene, joka sai nimekseen myös "Makkar" baatt.

1999 Takana on tavallista vilkkaampi veneilykesä, kuluneena vuonna on ollut selvästi havaittavissa Rauman merialueella tapahtunut hyvin positiivinen kehitys ajatellen veneilijöiden merenkulkutaitoja, tiedon kulkua, kalustoa ja yleistä käyttäytymistä vesillä liikuttaessa. "Kännyköiden" yleistyminen on osaltaan vähentänyt turhia etsintöjä, jotka ennemmin näyttelivät jopa yli puolta hälytysten määristä.

2000 Keskusteltiin jälleen nimenvaihdoskysymyksestä, selvitysten mukaan yhdistyksemme jäsenet ovat Rauman Meripelastusyhdistys -nimen takana. Pv Hoppen kone koki "elämänsä" ensimmäisen perushuollon syksyllä. Alukseen hankittiin navigointia helpottamaan Raychart 630 karttaplotteri ja Makkar -veneelle taskukokoinen GPS.

2001 Rauman Meripelastusyhdistys ry. jäsenten kokonaismäärä on 1305. Yhdistys on hankkinut isomman Buster apuveneen. 4.8.2001 suoritettiin yhteistyö -tapaaminen Isokarissa muiden alueen meripelastusyhdistysten kanssa, ilma oli "suosiollinen" parhaimmillaan puhalsi 15 m/s tuuli ja satoi reippaasti. Retki oli hyvä ja mukavaa keskustella muiden meripelastusyhdistysten edustajien kanssa ja tutustua majakkasaareen majakoineen sekä luotsi-, että muuhun saaren toimintaan. Mukana olivat pääjärjestysvastuun kantajana Uudenkaupungin Meripelastajat, lisäksi Turun, Paraisten ja meidän raumalaisten Hoppemme. Keskusteltiin ns. yritysjäsenten ottamisesta yhdistyksemme jäseniksi, monet pienyritykset olisivat valmiita maksamaan aina vajaasta 100 €:sta ylöspäin nousevia ns. kannatusjäsenmaksuja. Kuitenkin sillä toivomuksella, että heille toimitettaisiin lahjoitusta varten maksulaput.

2002 Yhteistyötä Saaristomeren alueen yhdistysten kanssa jatkettiin entiseen tapaan. Kokoontumisajon määränpäänä oli kesällä Katanpään saari Kustavissa. Saareen ja sen monipuoliseen historiaan tutustumisen jälkeen ajoimme komeassa letkassa Uuteenkaupunkiin Purjehdusseuran majalle, jossa aterioimme ja pidimme niin sanotun yhteistyöpalaverin. Mukana olivat Hoppen lisäksi Arvinsilmä, Outoori, Kalkholm sekä venekunta Naantalista. Sovimme, että seuraava kokoontuminen tapahtuu Raumalla. Naistoimikunta on jälleen tuttuun tapaansa myynyt arpoja ja muita myyntituotteita lähes jokaisessa mahdollisessa myyjäistapahtumassa, joita olivat mm. Rauman Messut, Silakkamarkkinat ja Hyväntekeväisyysmyyjäiset. Uusina artikkeleina ovat logolla varustetut mukit ja "Hoppe" -aiheinen joulu- /onnittelukortti, jonka Rauman -kielinen joulutervehdys sai hyvän vastaanoton. Pikkujoulutkin vietettiin normaaliin tapaan.

2003 Vuosi oli Rauman yhdistyksen 50:s. Yhdistyksen vuosikokous pidettiin keskiviikkona 19.2.2003, johtokunta kokoontui seitsemän kertaa vuoden aikana. Vuosipäivää vietettiin Ravintola Kalliohovin tiloissa 15.02.2003, runsaan kutsuvierasjoukon kanssa. Kaikki yhteistyökumppanit Raumalta ja lähistöltä olivat onnea toivottamassa. Tilaisuudessa jaettiin myös Suomen Meripelastusseuran myöntämät ansiomerkit.


Yhdistyksemme jäsenmäärä pysynyt reilusti yli tuhannen lukemissa (1222), joten olemme Suomen Meripelastusseuran suurimpia yhdistyksiä, ellemme peräti suurin. Toukokuun lopulla naistoimikunta järjesti Hoppen ns. "Avoimet ovet" -päivän. Tarjolla oli makkaranpaistoa, juomatarjoilua, arvontaa ja myyntiartikkeleita. Hoppeen kävi tutustumassa lukuisa joukko raumalaisia. Hoppe -päivä 29.5.2003 oli onnistunut. Saimme uusia jäseniä ja tunnettavuutta. Varsinaisia meripelastustehtäviä oli tänä veneilykautena vähän ja hyvä näin. Muutama karilleajo ja kytkinvikainen alus hoidettiin kotisatamaan. Mielenkiintoisin työ oli kuitenkin uponneen moottoriveneen ylösnosto 30.11. ja hinaus veneiden nostoluiskalle, josta traktori jatkoi ylösnostoa. Tämä tapahtuma jäikin kauden viimeiseksi. Tämän jälkeen alkoi pelastusvene Hoppen riisuminen perushuoltoa varten, mikä oli päätetty suorittaa Aker Finnyardsin telakalla Raumalla. Hoppe on rakennettu Wärtsilän Vaasan telakalla vuonna 1972, joten aluksella on jo ikää yli 30 vuotta. Toiminta-aikana konepuolella ei ole tehty isompia kunnostustöitä. Nyt on päätetty peruskorjata se kunnolla ja kustannusarvio on peräti 118.000 euroa, josta yhdistyksen osuudeksi lankeaa 18.000 euroa. Loput tullaan saamaan Raha-automaatti yhdistyksen rahoituksena. Yhdistyksen osuus on melkoinen rahasumma ja se pitää saada kerättyä "kerjäämällä" seudun kannattajajäseniltä ja teollisuudelta. Hattu oli jo pantu kiertämään. Teknisistä töistä suurimmat ovat päämoottorin ja sähköaggregaatin vaihto, keulapotkurin asennus ja heikoiksi kuluneiden kylkilevyjen uusinta sekä potkurin ja sen akseliston korvaaminen uusilla. Jätevesitankki on tekeillä ja pakoputkistojen, valonheittimien, ajohytin lasien, konehuoneen sammutus- ja ilmanvaihtojärjestelmien uusinta kuuluvat myös huoltoon. Aluksen ajohytin ja salongin puurakenteet purettiin ennen telakointia, joten niiden uusiminen jää venemiehistön tehtäväksi telakoinnin jälkeen talkoilla. Muusta toiminnasta on mainittava Saaristomeren alueen kaikkien yhdistysten yhteiskokoontuminen Kylmäpihlajan majakkasaarella 9.8.2003. Syksyllä yhdistys lähestyi raumalaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä toivomuksella saada heistä kannattajajäseniämme. Melkoinen joukko raumalaisyrityksiä on nyt mukana avustamassa vapaaehtoista meripelastustyötä. Heille toimitetiin kehystetty "kunniakirja" tästä hyvästä. Yhdistyksemme sai melkoisen huomionosoituksen toiminnastamme vapaaehtoisen meripelastustoiminnan hyväksi, sillä saimme sanomalehti Länsi-Suomen myöntämän tunnustusmitalin. Merenkulkuun ja meripelastukseen liittyvään koulutukseen Raumalla olemme järjestäjinä osallistuneet useasti ja myös jatkossa kykyjemme mukaan. Hoppe -aiheinen raumankielinen joulukortti on saanut hyvän vastaanoton, vaikka sitä on vielä tulevanakin jouluna myytävänä.

2004 Vuoden vaihtuessa on Hoppe puhdistettu sisältä ja ulkoa, koneet purettu ja pohjalevyjen mittaukset alkoivat 5.1.2004. Alus on tarkoitus saada asemapaikalle toimintavalmiina 30.4.2004 mennessä. Talvella "Hoppe" oli Aker Finnyardsin telakalla täydellisessä peruskunnostuksessa. Aluksen pääkone ja sähköaggregaatti uusittiin, keulapotkuri asennettiin, potkuriakseli ja potkuri uusittiin, alus maalattiin sisältä ja päältä sekä tehtiin lukuisia pienempiä muutostöitä. Alus laskettiin veteen toimintakuntoisena perjantaina 7.5.2004. SMPS:n yleiskokouksessa valittiin Saaristomeren alueelta valtuutetuksi toimikaudelle 2004-2006; Matti Koivunen Raumalta. 19.6.2004 oli Saaristomeren yhdistysten kokoontumispaikka Naantalin yhdistyksen rannalla Riukluodossa Rymättylän saaristossa. Paikalle lähdettiin 7 henkisellä miehistöllä kello 17.00 ja perillä olimme keskiyön aikaan. Takaisin Raumalle saavuimme sunnuntaina 20.6.2004, matkaa kertyi peräti 134 mpk. Koko veneilykautena kertyi maileja 1056, johon sisältyi mm. 12 veneen ja 24 veneilijän avustamiset. Suuri osa ajoista oli myös ns. harjoitusajoa, jolloin nuorempaa polvea opastettiin navigoinnin ja veneen käsittelyn ja pelastustoiminnan taitoihin. 12.7.2004 pitkäaikainen puheenjohtajamme 1967-1993 ja valtuutettumme merikapteeni Veikko Ignatius siirtyi yllättäen pois joukostamme. Yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi hänet valittiin 1994. Vuoden aikana oltiin yhteydessä lukuisiin yrityksiin ja yhteisöihin, ja näin saatiin "Hoppen" korjausrahastoon lähes 12.000 euroa. Naistoimikunta oli mukana Silakkamarkkinoilla 18.-19.9.2004. Niiden yhteydessä toteutettiin pika-arpajaiset ja kassaan kertyi sievoinen summa.

2005 Vuosikokous valitsi puheenjohtajaksi Päivi Karlssonin. Osallistuimme Kylmäpihlajan viranomaispäiville 18.6.2005 jo neljännen kerran, jossa Hoppe oli kiinnostuksen kohteena. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä poliisin ja merivartioston kanssa. Lisäksi osallistuimme SPR:n ja sukelluskerhojen harjoituksiin. Osallistuimme myös Reserviläisurheiluliiton 2-3.9.2005 järjestämään meritaitokilpailuun lähinnä kuljetus- ja vartioveneenä. Mainittakoon, että avustimme yhden vainajan tuhkanlevityksen Raumanmerelle. Suuri osa ajoista on ollut myös ns. harjoitusajoa, joilla nuorempaa polvea opastettiin navigoinnin ja veneen käsittelyn ja pelastustoiminnan taitoihin. Talkoina kunnostettiin Kylmäpihlajan vanha meripelastusasemavaja. Lisäksi hankimme ja sisustimme nykyiselle pelastusasemapaikalle ”kokoustuvan”, jonka suojissa olemme pitäneet jo useita johtokunnan ja toimikuntien kokouksia. Hoppe jäi 6.12. talvehtimaan asemapaikalleen. Ajotunteja kertyi kesän aikana 210 ja matkaa 1094 mailia. Johtokunta päätti hankkia vesipisteen asemapaikalle palvelemaan pelastusaluksia ja muuta tarvetta. Aluksen laitteet toimivat kesän aikana tyydyttävästi, miehistön koulutus jatkui talven aikana. Keväällä järjestetyillä ns. "Hoppe" -päivällä saimme vapaaehtoista pelastustoimintaamme yleisön tietoisuuteen. Samalla tuli myös uusia jäseniä. Silakkamarkkinoille osallistuttiin 17.-18.9.2005. Niiden yhteydessä toteutettiin pika-arpajaiset ja kassaan kertyi sievoinen summa.

2006 Vuosikokous valitsi puheenjohtajaksi Ilkka Saarikon. Hoppe alus oli ”auditoituna” merivartiostolle 31.5.2006 alkaen ja silloin aloitettiin myös päivystys. Suomen meripelastusseuran saaristomeren alueen yhdistysten yhteistapaaminen oli lauantaina 19.8.2006 Uudenkaupungin edustalla Iso-Lanholmin saaressa. Osallistuimme viranomaisharjoituksiin kaikkiaan neljä kertaa. Varsinaisia pelastustehtäviä oli kaudella molemmille aluksille yhteensä 10 kpl. Harjoitus- ja muita ajoja Rauman saaristoon oli kaiken kaikkiaan n. 60 kertaa. Lisäksi oli vielä oma-aloitteisia harjoitusajoja nuoremman pelastusväen kouluttamiseksi. Ajotunteja tälle kaudelle kertyi 726 ja matkaa 1317 mailia, jossa on huomattava lisäys viime kauteen. Hoppe oli vedessä talven yli asemapaikallaan ja nostettiin keväällä kunnostettavaksi. Alukset ovat toimineet tyydyttävästi. Koulutustoiminta jatkuu talven aikana. Vuodelle 2008 odotamme uutta alusta Makkar -paatin tilalle. Naistoimikunta on taas ahkeroinut, heidän toimestaan on suoritettu varainkeruuta, joka on ollut omiaan takaamaan yhdistyksen toimintavarmuutta. Olimme myös sataman avoimienovienpäivillä molempien alusten ja myyntikojun kera. Eikä sovi unohtaa myöskään silakkamarkkinoita, joiden yhteydessä järjestetyt arpajaiset ovat aina tuoneet mukavan lisän yhdistyksen toimintakassaan. Tänä vuonna markkinoilla saimme merkittävä lahjoituksen Jyrki Santalalta hänen täytettyään 50 vuotta (3000 €). Toinen merkittävä tunnustus saatiin loppuvuodesta Länsi-Suomi lehdeltä, jolloin saimme 1000 €:n stipendikuoren. Pikkujoulut ja onkikilpailu kuuluivat jo perinteisiin tapahtumiin loppuvuodesta.

2007 Toimintavuosi oli Rauman yhdistyksen viideskymmenesneljäs (54). Yhdistyksen vuosikokous pidettiin keskiviikkona 7.2.2007. Johtokunta kokoontui vuoden aikana 7 kertaa. Johtokunnan kokoonpano; puheenjohtaja Ilkka Saarikko, varapuheenjohtaja ja alusvastaava Jukka Partanen, sihteeri ja nuorisojaosto Jouni Laitinen, taloudenhoito, kirjanpito ja jäsenrekisteri Ilkka Ruutu, muut jäsenet Kari Laine ja Matti Koivunen, alusvastaava Esa Eriksson, varajäsen ja nuorisojaoston vetäjä ja lehdistövastaava Olli Tuominen, ja naisjaosto Marja-Liisa Ruutu. Yhdistyksemme jäsenmäärä on pysynyt reilusti yli tuhannen (1182), joten olemme edelleen Suomen Meripelastusyhdistyksen suurimpia yhdistyksiä. Trossilaisia heistä on 69 ja yhteistyötahoja yhdistyksellä on 45. Vuosikokouksen yhteydessä suoritettiin yhdistyksen upouuden pöytästandardin luovutus ansioituneille nykyaktiiveille.


Makkar -paatilla oli aika vähän käyttöä menneellä kaudella. Hoppe oli koko kauden tehokkaassa käytössä. Varsinaisia pelastustehtäviä oli molemmilla aluksilla 13 kpl ja muita ajoja saaristoon kymmenittäin, sisältäen kuljetus- ja harjoitusajoja. Olimme ensikertaan mukana myös tonttujen yössä. Taloudellisesti siinä mielessä kokeilu kannatti, että 3 tunnin aikana saatiin sievoinen summa euroja pelkästään arpatuottona. Johtokunta huomioi kiitoksella naisten toiminnan järjestämällä heille kesällä iltatilaisuudet Haminkariin ja Kylmäpihlajaan. Tänä vuonna saimme edelleen pelastuslaitoksen varoista 1200 €, nyt se tuli Porin kaupungin Satakunnan pelastuslaitoksen nimissä, aikaisemmin olemme saaneet samansuuruisen avustuksen vuosittain Rauman kaupungin osoittamana Rauman pelastuslaitoksen varoista. Vesinäytteidenotto- ja merentutkimustehtäviä avustamalla olemme myös kartuttaneet alushankintarahastoamme. Suoritetuista hinausavuista ja muista vastaavanlaisista avustustehtävistä olemme saaneet myös lahjoituksia ja polttoainekorvauksia. Jäsenmaksut ovat kuitenkin edelleen se perusta, jolle yhdistyksen talous on rakennettu. Edellä luetelluilla toimilla olemme pyrkineet varmistamaan syksyllä 2008 tulevan uuden Makkar ”paatin” omarahoitusosuuden. Loppu vuodesta yhdistys teki päätöksen siirtyä käyttämään SMPS:n Messi-järjestelmää jäsenmaksujen perinnän osalta. Tehty päätös ei sinänsä vähennä kuluja jatkossa. Meidän on joka tapauksessa informoitava jäseniämme toiminnastamme, kuten ennenkin.

Rauman Meripelastusyhdistyksen puheenjohtajina ovat toimineet seuraavat henkilöt;

 
rouva Rauha Hollming1953 - 1961Rauman Pelastusrengas
rehtori Vilho Pulli1953 - 1959paikallisosasto
merikapteeni Unto Kokkala1960 - 1961Rauman Pelastusrengas ry
varatuomari Juhani Honkavaara1962 - 1965Rauman Pelastusrengas ry
merikapteeni Unto Kokkala1966 - 1966Rauman Pelastusrengas ry
merikapteeni Veikko Ignatius1967 - 1993Rauman Pelastusrengas ry
insinööri Matti Koivunen1994 - 2000Rauman Pelastusrengas ry
insinööri Matti Koivunen2001 - 2004Rauman Meripelastusyhdistys ry
rouva Päivi Karlsson2005 - 2005Rauman Meripelastusyhdistys ry
toimitusjohtaja Ilkka Saarikko2006 -Rauman Meripelastusyhdistys ry


Rauman Meripelastusyhdistyksen sihteereinä ovat toimineet seuraavat henkilöt;



merikapteeni Kauko Koponen1953 - 1959paikallisosasto
rouva Irja Kaarojärvi1953 - 1960Rauman Pelastusrengas
merikapteeni Kauko Koponen1960 - 1963Rauman Pelastusrengas ry
merikapteeni Jussi Seppinen1964 - 1964Rauman Pelastusrengas ry
merikapteeni Etti Arola1965 - 1966Rauman Pelastusrengas ry
merikapteeni Pekka Björk1967Rauman Pelastusrengas ry
merikapteeni Paavo Porkka1968 - 1979Rauman Pelastusrengas ry
laivaselvittäjä Tapani Koskela1980 - 1987Rauman Pelastusrengas ry
Sirkka-Liisa Laine1988 - 1993Rauman Pelastusrengas ry
Petteri Koponen1994 - 1999Rauman Pelastusrengas ry
Marja-Liisa Ruutu2000 - 2000Rauman Pelastusrengas ry
Marja-Liisa Ruutu2001 - 2004Rauman Meripelastusyhdistys ry
Jouni Laitinen2005 -Rauman Meripelastusyhdistys ry

 

Tekninen toteutus: W3 Group